Vietettiin ihana viikonloppu maalla kavereiden ja koirien kanssa. Perjantaina kun otettiin Riia autosta ulos, ei sen jälkeen koskettukaan remmiin koko viikonloppuna, vaan se sai juosta irti koko viikonlopun. J:n mökillä on niin paljon lääniä, ettei todellakaan tarvitse pelätä sitä, että koira lähtisi minnekään minkään perässä (näkyvyys joka suuntaan varmaan kilometri) tai jäisi auton alle (perille vie pitkä pihatie). Ihanan huoletonta. Ja koirat nauttivat suunnattomasti, kun saivat juosta itsensä läkähdyksiin milloin vain ja mennä sitten varjoon, vesiastiaan tai järveen makoilemaan. Ja koko ajan oltiin pihalla! Sisällä käytiin vain nukkumassa ja syömässä.
Kylläpä onkin nyt vaikeaa olla kaupungissa, ainakin itsellä. Kämppä on kuuma, kaikkialla on ihmisiä ja paikka, missä koira voisi olla irti, on myrkytetty jollain ötökkämyrkyllä siten, ettei sinne voi huoletta mennä. Voi surkeus. Odotan niin paljon sitä aikaa, kun asumme maalla. Ja niin odottaisi varmasti Riiakin, jos tietäisi mitä tuleman pitää. Onneksi mökille ajaa vain 20 minuuttia ja nytkin olemme viikonlopuksi lähdössä minun kotiini maalle.
Kyllä koiran ja ihmisen paikka on maalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti