keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Koiratanssin koulutuspäivä... ja miksi kiinnostukseni lopahti

Pääsimme mukaan uuden seuramme järjestämään koiratanssin koulutuspäivään, joka oli toissa sunnuntaina. Koulutuspäivä kesti koko päivän ja menin sinne erittäin innoissani ja odottaen hauskaa ja toiminnallista päivää sekä paljon hauskaa tekemistä oman koiran kanssa. 

Koulutuspäivälle oli tosiaan varattu aikaa kuusi tuntia, joista ensimmäiset kaksi kuuntelimme luentoa siitä, mitä on koiratanssi. Luento oli hyvin asiapitoinen ja oli kiva, kun kouluttajalta sai koko ajan kysyä tarkennuksia, mutta oli se myös hieman puuduttava. Kävimme läpi asioita, jotka olivat tuttuja kaikille vähänkään lajiin perehtyneille ja luennon tyyli oli se, että kouluttajalla oli diat, jotka hän luki meille ääneen. Näin opetuksen ammattilaisena ja kiinnostavaan, aktivoivaan ja ajatuksia herättävään luennointitapaan yliopistossa tottuneena, hieman turhauttavaa. 

Luennon jälkeen alkoi käytännön osuus, joka sekin oli toteutettu todella huonosti. Käytössä oli pitkä kenttä, jonka toisessa päässä soi musiikki ja koirakon piti harjoitella suht lähellä mankkaa, jotta musiikki kuului. Lisäksi siellä päässä kenttää, missä treenattiin, on hallin keittiö/toimistotila, joten me muut treenaajat emme olisi päässee koirakon viereen kuuloetäisyydelle menemättä kentän laitojen sisäpuolelle. Kouluttajalla oli lisäksi kovin hiljainen ääni, joten kentän toiseen päähän ei kuulunut yhtään, mitä kouluttaja koirakolle kommentoi, eli käytännössä vain nähtiin, mitä tapahtui ja eihän sitä juuri kukaan jaksanut kauaa seurata. 

Jokaisella koiralla oli loppujen lopuksi aikaa kentällä n. 15 minuuttia. Minä itse olin vuorossa vähän puolenvälin jälkeen ja odotin omaa vuoroani varmaan noin puolitoista tuntia. Sinä aikana temppuilin Riian kanssa, kävin vähän kävelemässä ja koitin tsempata sitä jaksamaan siitä huolimatta, että se oli aamulla pari tuntia maannut häkissään ja nytkään ei vielä tapahtunut mitään. Riia on sen tyylinen koira, ettei sen kanssa voi mennä minnekään liian aikaisin, koska odottaminen väsyttää sitä.

Niinpä, kun pääsimme kentälle, minulla oli Riian sijasta mukanani jonkin sortin lahna. Yritin ensin vähän tehdä koreografiaani, mutta Riia oli ihan pihalla, eikä sitä kiinnostanut enää yhtään. Jouduin ottamaan herkut käteeni ja teettämään sillä tosi avustettuna koreografian, jonka siis olin suunnitellut etukäteen ja sitä olemme jonkin verran kotona treenailleet. 

Vaikka kouluttaja sanoikin, että meillä on ihan hyvän näköinen koreografia ja jos se onnistuisi kisoissa, niin voisimme saada kunniapalkinnon, jota koiratanssissa siis tavoitellaan. Ja jos lisäisin siihen vielä hieman etäällä suoritettavia temppuja. Mutta jotenkin minulla itsellänikin meni motivaatio aivan täysin, kun koira käyttäytyi niin kuin oltaisiin oltu rallyradalla: EVVK. Minä olin aikaisemmin halunnut harrastaa koiratanssia, koska olin ajatellut, että se voisi auttaa kisatilanteissa palkattomuuden sietoon, kun saisi koiran kanssa tehdä hauskoja temppuja, joista se palkkaantuisi. Mutta jos tässäkin lajissa olisi edessä samanlainen motivaationpuutetaistelu, mikä rallyssakin tämän koiran kanssa on, niin antaa olla. Meille riittää harrastukseksi oikein hyvin toko ja agility ja oikeastaan jopa parempi näin. Voimme keskittää koko treenitarmomme niihin lajeihin. 

Ehkä joskus koiratanssikipinä syttyy uudelleen, ehkä ei, mutta tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen, ettei minulla ole enää mitään tarvetta katsella meille koiratanssikisoja kisattavaksi.


2 kommenttia:

  1. Onpa harmi, ettei koulutus ollut inspiroiva - koiratanssi on ihan hirmu kivaa :) Ja jos innostus vielä iskeekin, niin alokasluokassa ei tosiaankaan tarvitse olla minkään maailman kaukoliikkeitä, vaan haastetta vaaditaan vasta avoimessa luokassa! Ihan perus 6-10 sujuvalla tempulla selviää alokasluokasta hyvin.

    Temppuilu ei tietenkään kisavireongelmaa itsessään poista, jos temput eivät ole koiralle erityisen palkkaavia. Tokossa on helpompaa, kun voi liikkeiden välillä "nollata" edellisen liikkeen ja palkata koiran sosiaalisesti. Tanssissa liikkeiden pitää seurata saumattomasti toisiaan, ja vaikka kehua toki voi, niille ainakin mulla jää aina melko vähän aikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vähän kummastelin sitä, että miten niin alokasluokassa pitäisi olla jotain etäisyyttä vaativia tehtäviä. Varmaan niistä lisäpisteitä saisi ja todennäköisemmin sen kunniapalkinnon, mutta eikö ilman niitä muka voisi pärjätä...?

      Ja unohtui korostaa ehkä postauksessa sitä, että Riialle temput nimenomaan ovat palkitsevia. Ei koiratanssi tietenkään muussa tapauksessa mikään oikotie onneen ole :D Mutta hyvä pointti tuo, että esim. tokossa, toisin kuin koiratanssissa, on se hetki kentällä joka liikkeen välissä, jota ei varsinaisesti arvostella. Tosin onhan se kokonaissuoritusaikakin huomattavasti pitempi, kuin vaikkapa koiratanssin alokasluokassa.

      Poista