Se tunne, kun löytää oman juttunsa.

Mä tosiaan opiskelen opettajaksi, kuten varmaan moni tietää. Oon siis viittä vaille (gradua vaille) luokanopettaja/erityisopettaja. Mä oon aina pitänyt lapsista ja myös opettaminen on ollu mulle tosi tärkeetä ja mielekästä. Ja teoriapuolesta mielenkiintoista on kanssa ollut tosi suuri osa opinnoistani, varsinkin erityispedagogiikan puolelta. Kuitenkaan se ei ole edes murto-osaa siitä, mitä saan kaikesta, mikä liittyy koiriin. Tein tästä aiheesta postauksen aikaisemmin ja nyt aion vielä vähän jatkaa aiheesta, kun agilityn koulutusohjaajakurssin ensimmäinen viikonloppu on takana päin.

Olen aina ajatellut olevani tokoihminen ja agilityä harrastavani vain, jos koira siinä pärjää ja siitä tykkää ja jotta itsekin saisi vähän liikuntaa. Tänään kuitenkin pakkasin ensimmäistä kertaa kamat ja koiran autoon vain tarkoituksenani mennä treenaamaan agilityn ohjauskuvioita. Kurssiviikonloppu oli hurjan antoisa ja sata uutta asiaa pyörii nyt mielessäni. Voi kunpa koululuentojenkin jälkeen olisi motivaatio näin huipussaan! Eilen (sunnuntaina) illalla mietin vielä saunan lauteilla, mikä olikaan sylikäännös ja miten opetettiin takaa lähetys. Kävin mielessäni koiran koulutukseen liittyviä faktoja ja koitin painaa niitä mieleeni. Aamulla avasin ensimmäisenä Youtuben ja katsoin varmaan 50 kertaa videota, jossa esiteltiin erilaisia ohjaustekniikoita tehden muistiinpanoja vihkoon.

Agility vetäisi minut kyllä todella sisäänsä ja palan halusta päästä omiin treeneihini.Ymmärsin viikonlopun aikana myös sen, mikä meidän kepeissä tökkii ja mitä minun pitää vielä tehdä toisin kontaktien opetuksessa. Meillä alkaa muuten ollakin Riian kanssa jo esteet hallussa, pikkuisen pitäisi harjoitella vielä sitä irtoamista. Näitä kaikkia kävin myös treenaamassa tänään hallilla.

Koulutusohjaajakurssimme vetäjä oli koulutukseltaan myöskin opettaja, mutta nykyään on työkseen koirakouluyrittäjä, agilitykouluttaja ja vaikka mitä muuta. Aloin miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että jos koulumaailma alkaa joskus tökkimään, voisin oikein hyvin siirtyä agilityvalmentajaksi ja töihin jonnekin koirakouluun. Se olisi aivan huikeaa, tietenkin sillä edellytykselllä, että töitä satavarmasti olisi, palkkaa saisi (hyvin)  ja asiakkaita riittäisi. Kyllä minä opettajana toimimisestakin tykkään, mutta olisi kyllä ihan huikeaa pystyä toimimaan kokopäiväisenä koiraharrastajana, Aloin tietenkin myös haaveilla sm-joukkueeseen pääsemisestä. Siihen ehkä voisi Riialla riittääkin paukkuja, mutta oma fysiikka eikä pää ole ainakaan vielä siihen missään nimessä valmiita. Lähellekään! Jos nyt pääsisi edes yksissä kisoissa ensin starttaamaan! :D