keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kun Riia hierojalle läks.

Olin jo vähän aikaa itsekin ollut katsovinani, että Riian selkä taitaa olla jumissa. Koskettaessa, sen kyljet välillä värisivät ja tunnustellessa alaselkä tuntui melko kovalta. Vielä, kun tuttu koiraihminen sanoi Riian kulkevan vähän vinossa, totesin, että on aika mennä hierojalle.



Sieltä löytyikin molemmilta puolilta lantion seudulta sekä oikealta puolelta myös etureidestä kireyttä. Jumit avautuivat kuitenkin Potsloikan Raija Valvion käsittelyssä kuulemma hyvin. Apunaan hän käytti myös hoitolaseria, joka kuulemma hajottaa maitohappoja ja vähentää kireyttä ja kipeyttä lihaksissa. Riia nauttii hieronnasta kyllä kovasti ja välillä se laittoi ihan silmätkin kiinni. Tosin sitten taas seuraavassa sekunnissa se pomppasi melkein ylös, kun kuulu jotain erikoisia ääniä. Hieronta kun tehtiin Haukkuvaaran koulutushallin yläkerrassa.


Olen kyllä tosi tyytyväinen, että tuli taas vietyä Riia hierontaan, sillä Raija osaa tosi hyvin kertoa koiran sen hetkisestä lihaskunnosta ja sen huollosta. Häneltä saa myös kotiin mukaan ihan kirjallisena kommentit siitä, mistä koiralta löytyi ongelmakohtia. Lisäksi hän antaa neuvoja ja vinkkejä varsinkin tällaisen urheilukoiran huoltoon. Sovittiin, että mennään taas hierottavaksi kolmen-neljän kuukauden päästä.


Joku voisi sanoa, että koiran hierontaan vieminen on turhamaista hemmottelua ja hölynpölyä. Turhaa rahan ja ajanhukkaa. Mutta kyllä itse mielestäni olen Riialle sen velkaa, että pidän sen kehosta mahdollisimman hyvää huolta, kun minähän sen laitan hyppimään, kiipeilemään, juoksemaan, siis harrastamaan. Vaikka hieronta ei varmasti tee pahaa tavalliselle kotikoirallekaan, niin varsinkin tällainen harrastuskoira suorastaan tarvitsee sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti