keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kyllä siellä pienessä päässä jotain liikkuu

Tiedän kyllä, että koirat pystyvät oppimaan ja tietämään sen, milloin ollaan ajamassa treenipaikalle, mutta siitä huolimatta olen ihmeissäni, kuinka nopeasti sen oppiminen tapahtui. Ei vaadittu kuin muutama ajokerta säännöllisesti hallille, niin Riia oppi tietämään, minne ollaan menossa. Mehän treenaamme kahdella eri hallilla: Haukkuvaarassa ja JAT:illa (Jyväskylän Agility Team). Riia on kovin innoissaan molempiin paikkoihin pääsemisestä, mutta tänään, kun parin viikon jälkeen, suunnattiin nokka kohti Jattilaa, pääsi jo ihan haukahduskin ja kitinä alkoi oikeastaan siinä vaiheessa, kun käännyttiin keskustaan päin, minne ei koiran kanssa mennä muuten kuin silloin, kun ollaan matkalla Jattilaan. Koiran reaktioista huomaa siis hyvin myös sen, että se tietää, kummalle hallille ollaan menossa. Kitinä alkaa Haukkuvaaran mentäessä aina tietyssä kohdassa ja sama juttu Jattilaan mentäessä. Paitsi nyt tauon jälkeen reaktio siihen, että päästään Jattilaan, oli voimakkaampi ja aikaisempi kuin ennemmin.

On nää vaan viisaita otuksia. Mietin, että katteleeko se ikkunasta ulos ja sen perusteella päättelee, minne ollaan menossa vai päätteleeköhän se käännöksistä, pysähdyksistä ym.? Musta on kans hauska huomata se, kuinka innoissaan toinen aina lähtee treenaamaan ja kuinka se innostuu siitä, kun halli lähestyy. Toki tommonen haukkuminen varmaan on sitten rasittavaa, jos se alkaa sitä enemmän tekemään, mutta toistaiseksi se laittaa vaan hymyn kuskin korviin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti