Hyvät uutiset olivat kuitenkin juurikin ne, että Riian saa syttymään nopeasti, eikä se ole mikään viilipyttykoira, vaan sillä oikeasti riittää paukkuja. Se ei vaan osaa ylläpitää niitä. Meidän ongelmamme ei siis ole se, että koira kuumenisi liikaa, vaan se, että oikeaa viretilaa on vaikeaa pitää yllä, lähdimme harjoittelemaan viretilan tätä.
Leluilla Riian viretila nousee tosiaan nopeasti ylös. Jotta koira oppisi myös työskentelemään korkeassa viretilassa, täytyy viretila ennen suorituksen alkua nostaa ja liike täytyy myös päättyä siihen, että viretila on korkealla. Ennen tehtävänantoa nostatin Riiaa riehumalla sen kanssa lelulla, mutta en päästänyt puremaan leluun kiinni, ettei korkea vire purkaannu. Sitten nopeasti lelu piiloon ja käsky. Aloitimme harjoittelun ihan helpolla tempulla, eli sivulle menolla. Heti kun koira pääsi sivulle, annoin sille lelun ja päästin sen puremaan siihen kiinni. Aluksi sivulle siirtyminen ei oikein sujunut, sillä Riia ei ole tottunut tekemään sitä niin korkeassa vireessä. Se tuli tosi vinoon. Elli-valmentajamme kuitenkin lohdutti, että se on ihan normaalia alkuun ja koiran asento paranee siitä kyllä, kun se tottuu työskentelemään kovilla panoksilla.
Olen nyt pari kertaa käynyt tekemässä itsenäisestikin tällaisia viretilan ylläpitämisharjoituksia ja ne ovat sujuneet ihan hyvin. Riia on pystynyt pitämään oikeanlaista viretilaa yllä jopa muutaman askeleen seuraamisessa. Uskon, että tällainen viretilaharjoittelu parantaa meidän seuraamistakin kovasti. Nyt tekisi mieli taas vain treenata ja treenata. Sääli vain, että tällainen korkealla vireellä treenaaminen on koiralle tosi raskasta, eikä Riia varsinkaan lämpimällä säällä jaksa tehdä muutamaa toistoa enempää. Mutta onneksi se riittää edistymiseen, etenkin jos muistaa lopettaa ajoissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti