sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Koiranelämää

Vuosi 2016 on alkanut meillä melko rauhallisissa merkeissä. Olemme käyneet nyt kahdesti agiharkoissa. Toinen kerta meni vähän ensimmäistä paremmin, mutta vielä en ole ihan varma syttyykö Riia niin kovasti siitä lajista. Aina, kun agiharkoissa on taukoa sillä tavalla, ettei pysty itse harjoittelemaan, otan Riian kanssa tokoliikkeitä ja sen naamaan syttyy tällöin aivan toisenlainen virne - itsevarma ja riemukas. Tokosta se selvästi nauttii ja minä myös: päästäisiinpä treenaamaan sitäkin pian!


Olemme Riian kanssa saaneet täällä uudelle asuinalueellamme aivan oman koirajengin. Minun päiväni ovat usein sellaisia, että lähden kouluun vasta iltapäivän puolella, joten käymme monesti Riian kanssa aamupäivästä pitkällä lenkillä. Lenkit päättyvät tai alkavat usein läheiseltä lammaslaitumelta (jossa siis ilmeisesti kesäisin on lampaita, ei tietenkään tällä hetkellä), jonne kokoontuu naapuruston eläkeläiset ja muut, joilla on aikaa aamupäivisin olla vain koiransa kanssa. Tähän jengiin kuuluu reilu kymmenen tosi mukavaa koiraa. Suurin osa on jo vähän vanhempia, mutta alle vuosikkaita on ainakin pari: puolivuotias sheltti ja muutaman kuukauden ikäinen australianpaimenkoira. Erityisesti näiden nuorien koirien kanssa Riia rakastaa leikkiä. Lisäksi yksi vanhempi chihuahua intoutuu välillä juoksemaan sen kanssa. Muilta se sitten pääasiassa varastaakin palloja. 


Mielestäni on kiva, että koira pääsee leikkimään tuttujen ja turvallisiksi todettujen koirien kanssa paljon. Riiasta on ainakin tällä tavalla kehittynyt tosi koirasosiaalinen koira. Se osaa tosi hyvin tulkita koirien mielialoja ja tietää, kuka haluaa sen kanssa leikkiä ja kuka ei. Se ei koskaan kiusaa ketään ja lopettaa heti, jos sille ärähtää. Ainoastaan yhden samanikäisen narttumittelin kanssa se sai lammaslaitumella aikaan muutaman sekunnin kestävän tappelun. Oman tulkintani mukaan tilanne päättyi kuitenkin siihen, että Riia alistui. 


Jonkun verran koirapuistot ja vieraiden koirien kanssa leikittäminen herättävät keskustelua koirapiireissä. Olen kuullut sanottavan, että se on koiralle stressaavaa eikä ollenkaan luonnollista. Itse olen käyttänyt paljon koirapuistoa ja Riia on tykännyt hirveästi käydä siellä. Kuitenkin nyt sen ollessa jo vanhempi, ajattelin, että voisimme jatkossa leikkiä lähinnä noiden tuttujen koirien kanssa. Onhan koirapuistot paikkoja, joihin kuka vaan pystyy koiransa tuomaan, joten taudit saattavat levitä niissä helposti. Erityisesti viime viikonloppuna koirapuistossa ollessani aloin ajatella, ettei se ehkä olekaan paras paikka sosiaalistaa koiraa.


 Olimme nimittäin tässä läheisessä puistossa Riian kanssa. Siellä oli muutama terrierirotuinen koira ja muutama muunlainen. Etenkin yksi terriereistä sai jatkuvasti aikaan tappelun jonkun kanssa, jopa erään alle kolmikuisen pennun. Myös muut koirat olivat vähän väliä hampaita toisilleen näyttämässä ja tunnelma oli suorastaan kireä. Pari kertaa Riiakin sai nähdä jonkun hampaat ja tuli poisajetuksi. Se näytti melko helpottuneelta, kun lähdimme pois. Silloin päätin, että menemme jatkossa koirapuistoon enää vain silloin, kun tiedän, että siellä on vain kivoja koiria. Ja lähden pois, jos sinne tulee joku ei niin kiva...

Silti olen tyytyväinen, että Riian ollessa nuorempi, kävimme paljon puistoissa. Se tulee nykyään toimeen kaikkien kanssa ja osaa olla isossakin porukassa. Silti riskit, että jotain tapahtuu, on melko suuret. On paljon mukavempi, kun nyt asumme paikassa, jossa meillä on oma koirajengi. Ja lisäksi Riialla on tietenkin paras ystävänsä Ava, jonka edelleen näemme 1 - 2 krt viikossa ja parempaa kaveria Riialla ei olekaan! (Tekstin kuvissa esiintyy Riia ja Ava. Aluksi lammaslaitumelta ja viimeisessä kuvassa meiltä kotoa.)

Iloisia (leikki)hetkiä kaikille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti