Tarkoituksena oli mennä samalla bussilla harkkoihin kaverini ja hänen aussinsa kanssa. Bussiin pääsimmekin (mikä sinänsä oli ihme koska odottelin bussia ensinnäkin väärällä puolella tietä - älkää kysykö - ja jouduin juoksemaan sinne koira kainalossa) ja bussi ei ollut kovin pahasti myöhässä (ehkä muutamia minuutteja). Halli oli meille molemmille uusi ja pysäkiltä piti olla matkaa hallille n. 200 m. Bussissa iskee paniikki, koska emme kumpikaan tosiaan olleet aikaisemmin siellä päin seikkailleet, ympärillä on pimeää, eikä juuri ollenkaan mitään tunnistettavia maamerkkejä. Menen sitten kysymään kuskilta, missä mennään ja voisikohan jättää meidät Valmetinkadun pysäkille, koska emme itse tiedä missä se on. Kuski jättääkin meidän teollisuusalueelle, jossa on aivan autiota. Lähdimme ensin väärään suuntaan pysäkiltä, kunnes muistin katsoneeni kartasta, että Haukkuvaara onkin siellä suunnassa, mistä bussi tuli. Sinne siis.
Ensimmäisessä risteyksessä on Haukkuvaaran kyltti ja nuoli, jonka suuntaan lähdemme. Tässä vaiheessa fiilis on vielä hyvä. Löydämme pian tienhaaran, jossa on myös Haukkuvaaran kyltti, muttei enää nuolta. No, niillä minuuteilla (matkaa siis tähän mennessä on taitettu ehkä 300 - 400 m ja tajuan siinä tilantessa, että Jyväskylän liikenteen reittiopashan näyttääkin itseasiassa reitin aina pysäkiltä linnuntietä sinne kohteeseen, joten jos osaisimme lentää, niin se 200 m pitäisi paikkansa...) kurssi on alkamassa ja alamme hermostua. Lähdemme pyörimään teollisuusaluella koirien kanssa. Etsimme ja etsimme ja etsimme, mutta missään ei näy hallia eikä edes ihmisiä, joilta voisimme kysyä neuvoa. Olemme kiertäneet jonkin ihme lenkin ja saavumme takaisin tielle, jolla bussipysäkki on ja myös ensimmäinen Haukkuvaaran kyltti nuolineen. Menemme jälleen nuolen osoittamaan suuntaan ja bongaamme pari lenkkeilijää koiran kanssa. Juoksemme heidät kiinni. Lenkkeilijöiden koiraparka näyttää aivan järkyttyneeltä, kun kaksi tyttöä vimmatusti kiskovan ja innoissaan näykkivän mittelspitzin sekä haukkuvan aussin kanssa juoksevat läähättäen kohti. Lenkkeilijät osaavat neuvoa vain sen verran kuin me jo tiedämmekin: tuosta seuraavasta käännöksestä oikealle. Siinä risteyksessä se toinen Haukkuvaaran kyltti onkin ja siellä kävimme pyörimässä tuloksetta. Menemme sinne kuitenkin takaisin.
Jatkamme kohti teollisuusrakennuksia ja huomaamme edessä päin taas ihmisen koiran kanssa. Lähdemme taas juoksemaan, mutta ihminen katoaakin tieltä metsään. Huudan epätoivoisena hänen peräänsä: "hei sinä siellä metsässä" ja kysyn Haukkuvaaraa. Onneksi nainen kuuli minut ja huutaa takaisin, että jatkakaa vain noista porteista sisälle. Olemme käyneet siellä pyörimässä jo aikaisemmin, mutta menemme sinne sitten uudelleen. Ja ei voi olla totta. Tulemme taas sen erään rakennuksen pihaan, jonka pihassa pyörimme jo vartti sitten. Katsoimme silloin, että siinä rakennuksessa lukee isolla katon korkeudella jotain aivan muuta. Mutta emme olleet huomanneet katsoa vasempaan kulmaan rakennusta, jossa ikkunoissa on koiratarroja ja teksti "Haukkuvaara" ei tosin mitenkään selvästi valaistuna.
Saavumme kurssille 35 min myöhässä, mutta onneksi ihmiset siellä toteavat, ettei mitään ihmeellistä ole ehtinyt tapahtua. He ovat vain lämmitelleet ja käyneet harjoittelemassa yksi kerrallaan kentällä targetille lähettämistä. Pääsemmekin Riian kanssa suoraan kentälle. Target on Riialle tuttua juttua tokosta ja tarkoittaa siis namialustalle lähettämistä. Namialustana toimi paperilautanen, jossa oli herkkuja.
Seuraavaksi harjoittelemme putkeen lähettämistä pareittain. Kaverini kanssa olemme parit ja minä menen sitomaan Riian seinäkoukkuun kiinni. Jostain syystä se menee siitä ihan paniikkiin ja hyvä kun ei hirtä itteänsä siihen seinään. Aussi Ava sidotaan seuraavaksi seinään ja kokeilemme Riialla. Se on edelleen niin järkyttynyt seinään sitomisesta, että ei meinaa ensin mennä putkeen ollenkaan. Lopulta se kuitenkin menee parikin kertaa ja palkkaamme sitä siitä kovasti. Riia oli muutenkin koko ajan jotenkin tosi säikky uudessa hallissa. Luulen, että sitä pelotti haukkuvat isot koirat pienessä ahtaassa välikössä, jossa odottelimme kentälle pääsyä ja lisäjärkytystä siihen toi se, millä tyylillä saavuimme hallille: itsemme likomäriksi juosseina, yrittäen pitää koiria erossa toisistaan ja omista housunlahkeistaan ja lopulta vielä haukkukonsertosta, joka meidät vastaanotti halliin sisälle.
Harjoitukset menivät kuitenkin kaikenkaikkiaan aika hyvin ja niihin olen tyytyväinen. Viimeinen harjoitus, mitä otimme, oli sellainen, että koira houkuteltiin ylittämään hyppyeste, jonka rima oli maassa. Riia teki senkin aivan ongelmitta.
Poiskaan emme päässeet ihan ongelmitta: kurssi loppui kymmenen minuuttia myöhemmin, kuin sen oli tarkoitus, jolloin se bussi, johon meidän piti mennä, lähti hallin pysäkiltä. Lähdimme siis metsästämään toisten, keskustaan vievien linjojen pysäkkiä, jonka löydämme moottoritien vartta neljäkymmentä minuuttia käveltyämme. Voitte varmaan uskoa, kuinka onnellinen olimme, kun pääsimme kotiin!
Toivottavasti ensi kerta menee vähän paremmin. Tästä kerrasta opimme että:
1. mene mieluummin aikaisemmalla bussilla, kuin sillä, jolla ehdit kurssille nippa-nappa
2. jos et halua olla hallilla tuntia ennen, et pääse sinne suoralla bussilla, eli ota ensin bussi keskustaan ja sitten toinen hallille
3. mene sinne rauhallisessa mielentilassa
4. totuta Riia häkkiin (tämä on hallilla vaihtoehto sille seinään sitomiselle, eikä onnistunut meillä, koska Riia ei suostunut astumaan häkkiin)
5. totuta Riia seinään sitomiseen
6. pysy kaukana ahtaista väliköistä, joissa Riialle tulee tunne, ettei se pääse karkuun
7. kiirehdi hallilta bussipysäkille alle kymmenessä minuutissa, ellet halua odottaa seuraavaa bussia 40 - 60 min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti