keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Opeopiskelijan velvollisuus olla hyvä kaikessa

Monesti on kuullut sanottavan, että opeopiskelijat ovat kaikessa hyviä monilahjakkuuksia, kilttejä tyttöjä ja poikia. Onko hyvä opettaja lahjakas kaikessa? Siitä en vielä osaa sanoa, mutta hyvä opeopiskelija on juuri sellainen, varsinkin luokanopettajaopiskelija. Olen opiskellut sivuaineenani luokanopettajan ammattiin valmistavia POM-opintoja jo kohta yhden lukuvuoden ja erityisesti tänään minun tekee mieli vetää johtopäätös siitä, että opeopiskelijat ovat monilahjakkuuksia, kaikessa hyviä ja sitä heiltä myös hyvin pitkälti edellytetään. Olen opiskellut niin liikuntaa, kuvista kuin musiikkiakin ja erityisesti musiikin opiskelu aiheuttaa minussa epätoivon tuntemuksia.

En ole oikeastaan ikinä ollut tosi lahjakas missään. Kuviksessa ja käsitöissä ehkä keskiveroinen, mutta en missään nimessä lahjakas. Liikunnasta (nykyään) tykkään, mutta en ole siinäkään lahjakas: jos minut käskettäisiin heittämään voltti, joutuisin sanomaan, etten osaa edes kuperkeikkaa. Olen kömpelö, enkä pysty hallitsemaan palloa. Musiikissa olen näköjään vielä toivottomampi.

Meidän jaettiin kolmeen tasoryhmään musiikin tunteja varten sen mukaan, kuinka paljon olemme aikaisemmin soittaneet. Minä menin tietenkin ryhmään 1: aloittelijat, mutta uskoin olevani siellä ihan hyvä, kyllä minä nuotit pianosta tiesin ja osasin niitä myös jonkin verran lukeakin. Nyt kuitenkin, viidennen demokerran jälkeen opettajan puhuessa vaihtobassoista, synkoopeista ja soinnunjaoista muiden nyökytellessä vieressä, voin kertoa, että olen demoryhmämme surkein. En käsitä, miten muut "alkeisryhmäläiset" yhtäkkiä muka osaavatkin itsenäisesti löytää vaihtobassot ja synkoopit ja näyttävät riemuissaan opettajalle viikon aikana oppimansa kikat. Itse olen samaan aikaan jumissa edelleen siinä, etten osaa kääntää sointuja ja unohdan aina miten seiskasoinnut löydetään kääntäen. Perhana, kun se on vaikeaa!

Opettaja selostaa demoryhmän viidelle muulle kaikkia hienouksia ja käy ehkä kerran tunnin aikana katsomassa, mitä minä ähellän. Ai samassa kohtaa edelleen? Hän näyttää minulle jonkun yhden nuotin ja lähtee taas muualle kuuntelemaan, kun Pihla-Verneri osaa soittaa hienosti musiikkia elokuvasta Forrest Gump. Ihan oikiaastiiiko...

Eli, opeopinnoissa on tosi hyvä jos olet lahjakas kaikessa! Muutenkin pärjää, mutta opettajat saattavat vähän nyrpistellä nokkaansa sinulle. Ja niinkuin muka joka ikinen työssäkäyvä opettaja muka osaisi soittaa pianoa täydellisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti