Kohti hallikautta

Meidän seura järjesti agilityn pm-kisat viime viikonloppuna. Me ei mahduttu mihinkään joukkueeseen Riian kanssa, mutta kisojen yhteydessä oli yksi rata kakkosillekin ja se me käytiin tekemässä. Olin ennen omaa starttia noin kuusi tuntia kökkimässä ratamestarina ja tuomarinsihteerinä ja Riia pääsi radalle vähän yllättäen. J toi sen autolla paikan päälle noin puoli tuntia ennen rataa, lämppäsi sen ja sitten mentiin. Se rata oli fiasko. Jos hyllyjä voisi saada yhdeltä radalta enemmän kuin yhden, meille niitä olisi tullut kolme. Lisäksi virhepisteitä ainakin kymmenen, ehkä jopa 15. Tällä kertaa otan kuitenkin syyn näistä kaikista itselleni. Riialla oli vauhtia ja menohaluja, minä vain ohjasin tosi huonosti. 

Ensinnäkin radalla oli okseri, jonka jälkeen piti kääntyä 180 astetta putkeen. Ei olla ehkä koskaan harjoiteltu okseria muuten kuin suoralla pätkällä, joten minä en todellakaan tiennyt mitä teen. Lähin kääntämään Riiaa kuin normaalilla hypyllä ja se lysähti suoraan okseririman päälle ja kaatui. No, siitä toivuttuamme rata eteni jonkin aikaa hyvin, kunnes tultiin taas samaan kohtaan, jossa olisi pitänyt mennä saman putken samaan päähän. Sain ohjattua Riian väärään päähän ja sieltä tullessaan sain sen ohjattua puomille. Puomilta tuomari saatteli Riian alas asti ja siitäkös Vahtikoira loukkaantui. Se alkoi haukkua räkyttämään tuomarille vahtihaukkuaan, mutta haukkuessaan sentään eteni. Tehtiin se putki ja sen jälkeiset kepit haukkuen. Keppien jälkeen se pääsi tuomarista yli ja matka jatkui. Kerkesi se loppusuoralla leiskauttamaan lentokeinunkin. Että sellaista. 

Kuvat Sami Ritoniemi

Seuraavana päivänä meillä oli omat treenit ja otettiin tuota samaa rataa, koska se oli kentälle jäänyt. Paremmin se sujui seuraavana päivänä ja päästiin harjoittelemaan okseriakin ja varmistamaan, ettei siitä jäänyt traumoja.

Keskiviikkona meillä oli Veelan pentueskarin toisiksi viimeinen kerta. Teimme siellä jo lyhyttä kahden hypyn ja kahden putken rataa. Veela alkaa olla jo oikein pätevä aksakoiran alku, enkä malta odottaa, että päästään halliin harjoittelemaan. Minä itse tykkään enemmän treenata hallissa ja varsinkin pennun kanssa se on kivempaa, kun pystyy palkkaamaan maahan paremmin eikä lelutkaan ole ihan hiekassa. 

Odotan hallikautta siinäkin mielessä, että todennäköisesti tulen saamaan koirien treenit samalle päivälle peräkkäisiin ryhmiin. Näin ajamista tulee vain kerran viikossa ainakaan tuohon suuntaan. Nyt on jo pitemmän aikaa tullut ajettua tuo 50 km suuntaansa kaksi-kolme kertaa viikossa. Vaikka piteneehän se matka yli 10:llä kilometrillä, kun siirrytään halliin. Mutta onneksi meidän seura on muuten aivan paras.