perjantai 20. heinäkuuta 2018

Vaarallisia koiria vai vaarallisia ihmisiä?

Halu kirjoittaa tästä aiheesta syntyi tästä blogitekstistä sekä ajankohtaisista uutisista.

Suomessa uutisoidaan säännöllisin väliajoin tapauksista, joissa koira on purrut joko ihmistä tai toista koiraa. Pahimmillaan tilanne voi olla hyvinkin vakava: koira voi saada aikaan suurtakin vahinkoa ihmiselle puhumattakaan siitä, minkälaista vahinkoa voi koira saada aikaan toiselle koiralle. On kuitenkin muistettava se, että koira ei lajina ole vaaraksi yhteiskunnalle ja ihmisille. Suurin osa tapauksista, joissa ihminen joutuu sairaalahoitoon jonkun eläimen toimesta liittyvät aivan muihin eläinlajeihin, kuin koiriin. Suurin osa ovat liikenteessä tapahtuneita yhteentörmäyksiä eläimen kanssa, mutta jos tarkastellaan vain kotieläinten aiheuttamia tapaturmia, saamme tällöinkin todeta, ettei koira ole kotieläimistä ns. vaarallisin. Yleisin kotieläimen kanssa tapahtunut, sairaalahoitoa vaativa tapaturma on ratsastaessa tai ajaessa hevosella sattuneet tapaturmat ja muun nisäkkään kuin koiran aiheuttamat puremat (useinmiten lehmä). Koiran aiheuttamat puremat tulevat sairaalaan hoidettaviksi kotieläinten kanssa aiheutuneista vahingoista vasta kolmantena. (Kojonen, Söderlund, Mäkisalo & Gissler.)


Tämä ei kuitenkaan millään lailla muuta sitä tosiasiaa, että koira voi olla pahimmillaan vaaraksi ihmisille, mutta ennen kaikkea toisille koirille. Ja jos uutisointia seuraa, joutuu huomaamaan, että tietyt rodut ovat useammin osallisina puremistapauksiin kuin toiset. Tämä postaus kertoo mielestäni hyvin, miksi näin on, enkä lähde sen kummemmin taustoja enää selvittämään sille, miksi koira puree. Monissa maissa, mm. Tanskassa ja Hollannissa, on päädytty kieltämään joitain tiettyjä koirarotuja. Aihe kiinnostaa minua, sillä siinä on mielenkiintoinen eettinen dilemma. Voiko ihmisten valinnanvapautta rajoittaa joidenkin yksittäistapauksien vuoksi? Tavallaan asiaa voitaisiin verrata vaikka siihen, että ratsastaminen pitäisi kieltää, koska se on vaarallista. Toki usein, kun koira hyökkää, aiheutetaan vahinkoa ulkopuoliselle, mutta uskon kyllä, että usein hevosetkin aiheuttavat vaaratilanteita muille, kuin omistajilleen. 

Tavallaan haluaisin itse kannattaa sitä, että ihmisillä olisi valinnanvapaus ja oikeus valita itse koiransa rotu. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että jokaisen, joka koiran ottaa, velvollisuus on selvittää valitsemansa rodun tausta ja ominaisuudet, jotka jalostuksen myötä todennäköisesti ovat sillä omalla koiralla vahvoina. Olen seuraillut viime päivinä keskustelupalstoja aiheesta ja minua henkilökohtaisesti kiehauttaa ehkä eniten näiden "taistelukoirien" puolustajien perustelut, että chihuahuat purevat paljon useammin tai kyllä minun naapurissani oleva cockerspanielikin hyökkii ihmisten jalkoihin. Mitä luulette, lohduttaako tämä kuolleen shetlanninlammaskoiran omistajia? Tuskinpa. Vapauttaako se sinut vastuusta, kun omistat amstaffin? Ei missään nimessä.

Käytän nyt esimerkkinä tuota amstaffia, koska se sattuu oleman koiran rotu, joka tappoi tämän shetlanninlammaskoiran (linkki uutiseen ylempänä). Tarkoitus ei ole mustamaalata koko rotua tai sanoa, että ne olisi mielestäni kiellettävä. Tarkoitukseni on herättää ajattelemaan. 

Mielestäni on kertakaikkiaan typerää, jos joku ison, vaikka nyt 30 kiloisen koiran omistaja alkaa urputtamaan, että naapurin chihuahuakin puree. Se, että tämä naapuri on ottanut amstaffin sijasta chihuahuan kertoo siitä, että hän on ollut selvästikin tavallista fiksumpi. Hän on ottanut koiran, jonka pystyy hallitsemaan, vaikka ei olekaan saanut sitä koulutettua kovinkaan hyvin. Valitettavasti on vain paljon niitä ihmisiä, jotka ottavat amstaffin tai rottweilerin, mutta eivät osaa, halua tai jaksa kouluttaa sitä niin, ettei se olisi kenellekään vaarallinen. Kaikki amstaffit ja rottweilerit eivät tietenkään kouluttamattominakaan ole vaaralisia, mutta se on kaikkien pakko myöntää, että suuremmat mahdollisuudet niillä on vahigoittaa jotakuta kuin chihuahualla. 



Se, että pienetkin koirat purevat tai että pehmeäsuiset noutajatkin purevat ei millään lailla lievennä sitä tosiasiaa, että jokaisella, joka valitsee "taistelukoirataustaisen" rodun tai rodun, jolla jostain muusta syystä on taipumusta reagoida aggressiivisesti, on kannettava vastuunsa valinnastaan. Keskustelupalstoilla valitettavasti joutuu törmäämään myös argumentteihin, että "ei amstaffi ole mikään taistelukoira." Voi olla totta, että amstaffia rotuna ei ole käytetty koiratappeluissa, mutta siitä tosiasiasta ei vain pääse mihinkään, että ko. rotu on kehitetty koiratappeluihin käytetyistä koirista. Eli koiriin kohdistuva aggressio on sillä mahdollisesti olemassa. Ja se, että se on siellä mahdollisesti, tekee rodusta sellaisen, jota ei missään nimessä voi kenelle tahansa antaa ja että jokaisen, joka amstaffia harkitsee, olisi tiedostettava tämä tosiasia ja elettävä sen mukaan. Esimerkiksi tässä artikkelissa amstaffien asiantuntija on hyvin kiteyttänyt sen, mikä amstaffeista tekee vaarallisen. Tärkein pointti taitaa olla tietämättömyys. Kuten tuossa Espoon-tapauksessakin, jossa pikkusheltie kuoli. Amstaffin haltija (joka ei ollut sen omistaja) ei osannut varautua siihen, että koira voi hyökätä ja se valitettavasti koitui pienen koiran kohtaloksi. 

Jokaisen koiraa haluavan olisi mitoitettava ne omat voimavaransa ja valittava rotu sen mukaan. Mutta koska käytännössä ikinä ei voida päästä siihen, että jokainen koiranostaja näkisi vaivaa ja tekisi taustatyötä rodun ja pennun suvun suhteen ja että jokainen kasvattaja olisi vastuullinen ja myisi pentuja vain osaaviin käsiin, joutunemme pohtimaan, pitäisikö asioita jollain tavalla muuttaa. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, koira ei ole kotieläimistä vaarallisin - ihmiselle. Mutta voinen väittää, että koira on kotieläimistä vaarallisin koiralle itselleen. Tuskin mikään muu eläin aiheuttaa niille niin paljon vahinkoa kuin toinen koira. Koirahyökkäykset ovat varmasti yleisempiä, kuin moni ei-koiraihminen edes tajuaa. Useinkaan hyökkäykset, jotka kohdistuvat toisiin koiriin, ei ihmisiin, eivät päädy uutisiin. 

En silti lähtisi sille linjalle, että jokin koirarotu pitäisi kieltää. Osaavissa käsissä amstaffi on jollekin täydellinen koira. Ehkä mieluummin kannattaisin jotain kurssia, ajokorttia tai vastaavaa tiettyjen rotujen ostajille. Ja ehkä sekin voisi lähteä rotujärjestöjen toimesta. Sillä tavalla, että vastuuntuntoiset kasvattajat suosittelisivat kurssia halukkaille pennunostajille ja saisivat sitten itse päättää, myyvätkö pentuja niille, jotka eivät ole kurssia suorittaneet. Eikä kurssi olisi mikään "olet valinnut tappokoneen, käytä aina kuonokoppaa" lietsontaa, vaan asiallista läpikäyntiä rodun historiasta, käyttötarkoituksesta ja jalostuksen etenemisestä sekä pennun kouluttamisesta ja sosiaalistamisesta. Tuollaiselle kurssille osallistuisin ainakin itse mielelläni. Se osoittaisi pennun ostajaltakin kiinnostusta tulevaa koiraansa ja sen mahdollisia haasteita kohtaan. Eikä kurssia tarvitsisi mielestäni rajoittaa vain näiden "taistelurotujen" piiriin vaan yhtälailla hyödyllinen kurssi sellainen olisi esimerkiksi monien palvelus- ja työkoirarotujen haluajille. Moni saattaa ottaa vaikka saksanpaimenkoiran tajuamatta ollenkaan rodun historiaa ja sitä, mihin se koira on tarkoitettu. Toki toivoisin, ettei sakemanneja nyt ihan kelle tahansa myytäisi, mutta silti uskon, että sakun saa, jos sakun haluaa, tietämättä koko rodusta yhtään mitään, valitetavasti. 

Uskoisin, että monellekaan rodulle tuollaisen kurssin käyttöönotto ei olisi pahitteeksi ja kuten jo sanoin, itse osallistuisin kurssille mielelläni ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Onhan esimerkiksi vaikka mitteleissäkin omat huonot puolensa juuri niiden alkuperäisen käyttötarkoituksen takia. Mutta se on vain asia, jonka kanssa minä itse olen valmis elämään. Jokaisella rodulla on omat luurankonsa siellä kaapissa ja tietyissä tilanteissa ne tulevat ilmi - tai sitten eivät. Mutta se mahdollisuus, että ne tulevat esiin, on kuitenkin pennun ostajan tiedostettava. Mitä haittaakaan tuollaisen kurssisysteemin käyttöönotosta olisi?

Kuvassa esiintyvä näyttelijäkoira näytti hampaitaan pehmopupulle.

Lähteet:

Helsingin uutiset: Amstaffi tappoi koiran Espoossa - Amstaffiyhdistys: "Tästä rodusta ei saa koirapuistokoiraa":
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/687919-amstaffi-tappoi-koiran-espoossa-amstaffiyhdistys-tasta-rodusta-ei-saa

Iltalehti: Poliisilta lisätietoja rajusta koirahyökkäyksestä: koira pääsi karkuun aidan raosta - tapausta tutkitaan vammantuottamuksena: 
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807182201080832_u0.shtml

Tutkimus: Vaaralliset eläimet:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/230013/duo13221.pdf?sequence=1

Vaihda vapaalle-blogi: Kun amstaffi hyökkää:
http://vaihdavapaalle.pallontallaajat.net/2017/02/14/kun-amstaffi-hyokkaa/

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti. Itseä ärsyttää myös nuo, jotka puolustavat näitä tietyn tyyppisiä koiria tapahtuneen jälkeen. Kaikkein eniten ärsytti tässä viimeisimmässä shetlamminlammaskoira tapauksessa se, kuinka koiran ulkoiluttajaa periaatteessa syytettiin itseään siitä että hän sai käteensä vammoja. Kommentit "mitäs tunki kätensä tappelun väliin" ja "mitäs päästi 16 -vuotiaan ulkoiluttamaan koiraansa" olivat kyllä kaiken huippu. Itse en koe, että 16 -vuotias olisi liian nuori koiraa ulkoiluttamaan.
    Omalla kokemuksella en tiedä itsekään mitä olisin tehnyt, jos päälle yrittänyt sakemanni olisikin päässyt irti. Tämän meidän kokemuksen jälkeen voin sanoa ihan rehellisesti, että kierrän nämä sakemannit ja muut "taistelukoirat" kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Ja ihan oikeassa olet, 16-vuotias ei minkään mittapuun mukaan ole liian nuori ulkoiluttamaan koiraa(nsa). Toisekseen, totta kai sitä yrittää kaikkensa pelastaakseen oman koiransa. Todennäköisemmin itse selviää kuitenkin hengissä amstaffin hyökkäyksestä, kuin alle kymmenen kiloinen sheltti... Shelttiä ulkoiluttanut tyttö oli tosi rohkea, harmi, ettei se riittänyt. Aivan naurettavaa joka tapauksessa syyttää tyttöä mistään.

      Poista