Veela on ollut meillä nyt viisi kokonaista päivää. Aika on mennyt tosi äkkiä ja koko ajan tuntuu kuin olisimme hakeneet sen eilen. Veela on kotiutunut oikein hyvin. Se uskaltaa mennä nukkumaan jo itsekseen makuuhuoneeseen, keskittyy hyvin syömiseen, leikkii, touhuaa, pissaa sisälle ja kunnon mittelin tavoin vahtii. Veela on osoittautunut todella nopeaksi oppijaksi. Se osaa jo käsiapujen avulla mennä maahan, istua, pyöriä ympäri ja tulla sivulle. Lisäksi sen kanssa on harjoiteltu näyttelyseisontaa ja sekin menee tosi hyvin.
Veela on ehtinyt käydä tutustumassa kahteen eri Mustiin ja Mirriin sekä käydä kävelyllä taajama-alueella autoihin ja ihmisiin tutustuen. Autossa matkustaminen sujuu jo hyvin. Veela on tainnut todeta, että on parempi vaan nukkua, koska autossa ei auta, vaikka kuinka huutaisi. Eilen eli torstaina Veela oli mukanani Riian agilityharkoissa ja siellä jouduin toteamaan sen olevan tosi arka toisia koiria kohtaan. Lämppälenkillä se pelkäsi yhdeksänviikkoista kääpiöpinserinpentuakin eikä suostunut menemään ensin lähellekään sitä eikä varsinkaan viittä aikuista koiraa, joista Riia oli isoin. Lämppälenkki menikin siis melkein kokonaan niin, että Veela tuli perässä tai minun jaloissani muulle jengille räkyttäen. Lopulta jättäydyttiin Veelan, Riian ja pienen Simo-pennun omistajan kanssa taka-alalle ja Veela ja Simo innostuivat lopulta leikkimäänkin vähän. Aikuisia koiria Veela ei suostunut moikkaamaan edes jäähdyttelylenkillä.
Vieraita ihmisiäkin kohtaan Veela on aika epävarma. Se haukkuu niille, jos ne yhtään kiinnittävät siihen huomiota. Tässä reipastumisessa meillä onkin siis Veelan kanssa kova työ edessä. Taisin muutenkin saada melkoisen räkyttäjäkoiran. Veela käyttää ääntään joka tilanteessa runsaasti.
Onneksi pienen, yhdeksänviikkoisen pennun käyttäytymistä pystyy vielä muokkaamaan tosi helposti. Tänään olimme harjoittelemassa tokokentällämme niin, että minulla oli vain Veela mukana. Pari kaveriani oli kentällä kaikessa rauhassa istuskelemassa ja syöttivät Veelalle nameja. Lopulta Veela seikkaili kentällä heidän jaloissaankin kaikessa rauhassa. Lähdin tekemään pientä siedätyshoitoa myös toisia koiria kohtaan toisen kaverini rauhallisen ja kuuliaisen kultaisen noutajan kanssa. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että Veela otti minuun kontaktia kaikessa rauhassa edessäni istuen, vaikka kultsu istui sen selän takana vain puolen metrin päässä omistajansa vieressä. Veela melkein uskalsi mennä haistelemaankin kultsua, joten eiköhän se tästä. Muiksi terapiakeinoiksi olen suunnitellut, että menen heti kun vain pääsen, paikallisen koirakoulun pentukouluun mukaan. Vaikka siellä ei varmaan leikitetäkään pentuja, niin muiden koirien läsnäolo tekee Veelalle hyvää. Lisäksi aion ehdottomasti mennä käymään Mustin ja Mirrin pentutreffeillä tiistaisin. Siellä on oma ryhmä ujoille pennuille, joten sinne ehdottomasti.
Eilen minulla oli tosi masentunut fiilis siitä, että pentu pelkää niin kovasti toisia koiria ja ihmisiäkin, mutta tämän päivän treeneistä jäi tosi hyvä mieli. Ei se ollenkaan kauhuissaan ollut, ei ihmisistä eikä koirista ja pystyi koko ajan syömään eikä pyrkinyt tilanteesta pois. Eli se kaipaa vain tukea ja kokemuksia, niin kyllä se siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti