Se oli vaan unelma eilen, vaikee uskoo et mä tein sen

Tunnelmat eilisistä kisoista on aivan sairaan hyvät. Viimeksi, omissa kisoissa mietiin, että koittaakohan se päivä koskaan tämän koiran kanssa, että meidän nimen perässä lukee sana OIVA. En olisi ikinä uskonut, että se päivä koittaa jo parin viikon päästä, meidän seuraavissa kisoissa. 

Olo on niin häkeltynyt ja on vaikea uskoa, että me tehtiin se. Me noustiin eilen kakkosiin. Kolmelta radalta vedettiin ensimmäiseltä LUVA, toiselta yliaikanolla (1,55) ja kolmannelta sitten päivän toinen LUVA eli meille OIVA. Nyt jos tätä lukee joku, joka ei lajia tunne, niin nopea tiivistelmä: agilityssä on kolme luokkaa, joissa noustaan eteenpäin keräämällä LUVIA (luokan vaihtoon oikeuttava tulos). LUVAn saa, kun suorittaa radan virheettömästi ihanneajan puitteissa. Kun saa kolmannen luvan, saa OIVAn eli oikeuden vaihtaa luokkaa. Eli oiva on vähän niinkuin RTK1 -tulos rallyssa tai 1. palkinto tokossa. 

Eilinen kisapäivä oli siis enemmän kuin onnistunut. Aivan sairasta. Miten tässä nyt yhtäkkiä näin pääsi käymään, kun ollaan takuttu lajin parissa niin kauan? Tätä minä todella tarviin, vielä näin sm-kisojen jälkimaininkeihin. Nyt motivaatio treenata on 110 %. Mieletöntä! 

Eilen Riian nopeus ei ollut vieläkään huipputasoa juoksujen jäljiltä. Tilasin sille eilen ajan hierontaan, jos syy nopeuden vähenemiseen onkin jossain muualla kuin vain juoksuissa, mitä tosin epäilen. Todennäköisesti sillä vaan on menkkamasis. Ihan hienosti se eilen petrasi, ainoastaan kepeillä se protestoi ja teki ne niin hitaasti, että tokalta radalta tuli yliaikaa ja kolmannellakaan radalla ei liikaa aikaa jäänyt (tulos -3,38). Se vähän harmittaa, ettei me todellakaan oltu parhaimmillamme eilen ja näin ollen tulokset eivät ajallisesti näytä olevan mitään huipputasoa. Mutta luva on luva ja oiva on oiva! Ja me ollaan kakkosluokkalaisia! IIK!