perjantai 8. huhtikuuta 2016

Koiranäyttelyt

Tampereen KV-näyttelyyn on aikaa enää reilu kolme viikkoa ja mua JÄNNITTÄÄ! Kyseessähän on kuitenkin melko iso näyttely, jossa on paljon koiria ja isot hallit. Koiranäyttelythän on alunperin tarkoitettu rotukoirien jalostusarvontarkastustapahtumiksi ja titteleiden tarkoitus on kertoa, kuinka rodunomainen koira on kyseessä ja näin ollen vaikuttaa sen jalostusarvoon. Koiranäyttelyiden osallistumismaksut eivät ole mitään kovin pieniä - Tampereelle muistaakseni kolmenkymmenen euron paikkeilla.


Näyttelyissä valitettavasti on omia lieveilmöitään ja haittapuoliaan, jotka ovat pahimmillaan todella ikäviä. Monen koirarodun jalostus on mennyt näyttelyiden takia ihan väärille raiteille ja moni rotukoira joutuu elämän elämää, joka ei ole elämisen arvoista kipujen tai erilaisten vaikeuksien takia. Lisäksi pahimmillaan näyttelykoira, joka ei menesty näyttelyissä tai lakkaa menestymästä, laitetaan kiertoon tai lopetetaan. Uskon, ettei tämä ole kovin yleistä Suomessa, mutta "suuressa maailmassa" kyllä, esimerkiksi Briteissä ja Amerikassa.

Riialla ei ole tarkoitus teettää pentuja ja vastustan kaikkeni koiranäyttelyiden haittapuolia, mutta miksi sitten kannatan näitä tapahtumia käymällä niissä, jos en edes hae koiralleni sitä jalostusarvoa?


Parhaimmillaan koiranäyttelyt ovat tapahtumia, joissa pääsee tapaamaan ja tutustumaan muihin rodun harrastajiin. Niistä löytää uusia ystäviä ja pääsee verkostoitumaan. Itselleni ne ovat parhaimmillaan sosiaalisia tapahtumia, joissa pääsee juttelemaan kuulumisista muiden mitteliharrastajien kanssa sekä tutustumaan uusiin kasvattajiin. Lisäksi pyrin aina siihen, että Riialla on näyttelyissä hauskaa. En seisota sitä turhan pitkään paikoillaan ja saatan tehdä kehässä sen kanssa parit temputkin. Ruusukkeet joita olemme saaneet, annan monesti ensiksi Riialle ja se on oppinut jo odottamaankin sitä :D Se saa pari kertaa riepotella sitä, kunnes sitten pelastan sen, ennen kuin se menee rikki.

Minulla on koiralle aina paljon nameja kehään ja niitä myös käytetään. En ymmärrä sitä, jos jotakin tuomaria namien antaminen haittaa. Ei sen pitäisi olla niin vakavaa! Kaikista parasta näyttelyissä on se, kun itse tai joku tuttu voittaa ja pääsee juhlimaan omasta tai toisten puolesta! Suosittelen kokeilemaan näyttelyitä, mutta muistakaa pysyä tämän harrastuksen sillä puolella, mikä kestää päivänvaloa! Eli iloitkaa, nauttikaa ja muistakaa palkita koiraa, vaikkei menestystä tulisikaan!


torstai 7. huhtikuuta 2016

Punkkikarkotteet koirille

Nyt se aika alkaa taas olla käsillä, kun maa on sula ja ilmakin alkaa pikkuhiljaa pysytellä koko ajan plussan puolella. Ei voi muuta sanoa, kuin että kesähelvetti on taas käsillä. Mä en pidä kesästä ja siihen on monta syytä. Pahin niistä kuitenkin on punkit. Kuvottavat, pienet, verta imevät ja sairauksia levittelevät punkit. HYI!

Viime kesänä Riia oli niin pieni pentu, ettei sille hommattu punkkikarkotteita. Useat niistä eivät sovi pennuille ja jotenkin en itsekään halunnut pienelle pentukoiralle hommata mitään vahvoja myrkkyjä, joita ehkä olisi saanutkin laittaa. Tänä vuonna on kuitenkin pakko, koska ilmeisesti Jyväskylässä punkkeja vilisee aivan hulluna, sillä Riialta irrotettiin varmaan 10 - 15 punkkia kesän aikana, vaikka välttelimme parhaamme mukaan paikkoja, joissa mahdollisesti vilisisi punkkeja.

En vain yhtään tiedä, mitä karkotetta hommaisimme. Kotonani koirilla on käytetty apteekista tai eläinkaupoista saatavia yrttipantoja ja kodin koirilla olikin edellisen kerran punkki varmaan viisi vuotta sitten. Koputan äkkiä puuta ja kovaa! Mutta luulen, että Pohjanmaalla ei ehkä olekaan samalla lailla punkkeja, kuin täällä, että sekin saattaa vaikuttaa.


Eläinlääkärimme suositteli viime kesänä hampaidenpoiston yhteydessä Bravectoa. Bravecto vaikuttaa ulkoloisia tappavasti muutamassa tunnissa ja nautitaan siis suun kautta. Vaikutus kestää 12 vkoa. Bravecton on todettu olevan melko hyvin siedetty loislääke, eikä sillä ole kovin vakavia haittavaikutuksia. Bravecto on kuitenkin reseptilääke, eli sen saamiseksi tarvitaan eläinlääkärin lääkemääräys.

Sitten on vielä esim. Exspot, paikallisvaleluliuos. Se vaikuttaa kahdessa päivässä ja vaikutus kestää neljä viikkoa. Exspottia saa apteekista ilman reseptiä ja hintakin on pienempi, kuin Bravectolla. Olen kuitenkin kuullut koirista, jotka ovat kuolleet Exspottiin, eikä meidän kasvattajakaan suosittele sitä.

Kallistumme luultavasti Bravectoon, ihan vain sen takia, että täällä Keski-Suomessa tuntuu olevan punkkeja aivan pilvin pimein. En vain tiedä yhtään, koska sitä pitäisi alkaa antaa? Nyt, jos tätä lukee joku, joka tietää aiheesta jotain, tai haluaa suositella jotain muuta punkkikarkotetta, niin saa vinkata :)


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Koira lapselle?

Minkä ikäisenä lapsi on tarpeeksi vanha huolehtimaan koirasta?

Halusin kirjoittaa aiheesta jotain, sillä muistan, kuinka lapsena sain kyllästymiseen asti kuulla siitä, kuinka on ihme, että olen jaksanut hoitaa koiria tai että kyllä ne sitten unohtuu, kun kaverit ja pojat alkaa kiinnostaa. Tai, että pilaan nuoruuteni koirien kanssa. 

Mun ja mun sisarusten ensimmäiset lemmikit oli kaniveljekset Nipa ja Nipsu. Mä olin kerjännyt koiraa varmaan siitä asti, kun opin puhumaan. Mun vanhemmat ei oo mitenkään kovin eläinrakkaita, mutta luovuttivat sitten kun olin varmaan jotain 8 - 9 vuotta ja hankkivat meille noi kanit. Olin tietenkin tosi innoissani, mutta näissä kaneissa oli pari semmosta hommaa, mikä hankaloitti niiden pitoa meillä: ensinnäkin, meidän iskä on ollu allerginen eläimille nuorempana ja samoin heinälle, eli ne ei saanu asua meillä sisällä. Onneksi meillä on esim. lämmin varasto ja autotalli, missä ne sitten häkissään majailivat jommassa kummassa talvet. Kesät ne oli pihalla. Toisekseen, vaikka olin kuinka innostunut niistä, en silti osannut hankkia tarpeeks tietoa, eikä me oikeestaan kukaan tiedetty niiden hoidosta paljoakaan. Ne oli meillä ehkä pari vuotta, mutta sitten yhen kerran iskä vaan ilmotti, että se myy ne. Mikä oli sikäli ihan hyvä päätös, koska eihän me niitä kauheen hyvin hoidettu, ei esim. annettu ikinä pellettejä tai muuta kanin ruokaa, joskus vaan jotain siementankoja. Ja tietty kuivaheinää ja kasviksia. 

Meidän perheen tämänhetkinen koira lapinporokoirauros Pyry

Varmaan vuosi tai pari kanien myymisen jälkeen meidän mummin ja ukin ihana Riki-samojedi kuoli. Se oli mulle tosi kova paikka, koska Riki oli ollu mulle hirveen tärkeä. Olin lenkittänyt sitä paljon, hoitanut ja pitänyt huolta, jos mummi ja ukki oli reissussa. Mummi ja ukki siis asuu meidän naapurissa ja ollaan oltu niitten kanssa tekemisissä aina tosi paljon. Minä ja mun kaks vanhinta sisarusta ei olla esimerkiksi ikinä oltu päivähoidossa, koska mummi ja ukki on hoitanu meitä. Mutta niin, Riki oli siis mulle kuin oma koira ja pidän edelleen, että se oli mun ensimmäinen koira.

Jotenkin noihin aikoihin meidän äiti oli kai alannu lämpenemään sille ajatukselle, että hommattais kanssa se koira. Ja kun Rikin kuolema oli mulle aivan järjettömän vaikea paikka, niin jotenki ne sitten vissiin helty molemmat ja vain noin pari kuukautta sen jälkeen meille muutti viisivuotias kodinvaihtajacavalier Nonna. Nonna oli ihana ja mulle hirmusen tärkee. Ei se meille tullessaan mitään osannut, mutta opetin sille joitain temppuja ja en tiedä mikä neronleimaus se oli, mutta jossakin vaiheessa opetin sille kaikki käskyt, mitä se osas (istu, maahan, paikka, tänne) käsimerkeillä, että jos se kuuroutuu, niin voin silti käskee sitä :D No ei se koskaan kuuroutunut, mutta ihan kiva ajatus!

Minä ystäväni Sannan koiranaulakkona mätsärissä, tässä amerikankettukoirauros Foksin kanssa.

Muistan, että mulla on ollu ehkä yks semmonen kausi joskus, kun meillä on ollu sekä Nonna että Peppi, jolloin en oo ehkä jaksanu niin kauheesti niitä hoitaa. Varmaan sillon, kun Peppi oli pieni ja sen sisäsiistiksi kouluttaminen oli tosi rankkaa ja kesti melkeen vuoden. Mutta muistan, kuinka iskä sano mulle joskus, että niistä koirista on pidettävä huolta, tai me ei voida pitää niitä enää. Ja koska meillä oli ollut ne kanit ja niille oli käyny niinkuin oli käynyt, tiesin, että se on tosissaan.

Niinpä siitä asti kun sain Nonnan, eli noin 11 vuotiaasta oon pitäny huolta meidän kaikista koirista lähes itse. Oon syöttäny ne, vaihtanu niille veden ja vienyt lenkille. Joka aamu heräsin kaksikymmentä vaille kuus, että ehdin viemään koirat lenkille ennen kouluun menoa. Vaikka pelkäsin pimeää, vein silti koirat ulos talviaamuinakin ja meillähän lähimmille katuvaloille on matkaa 3,5 km...

Serkkuni ensimmäinen koira, jackrusselinterrieriuros Pate

Mua aina ärsytti ihan hirveesti sukulaisten kommentit siitä, kuinka mä kyllästyn noihin koiriin vielä jonain päivänä. Tai kun ennen Riiaa joiltakin sukulaisilta kuuli sitä, että ei kannata hankkia koiraa, kun menee nuoruus pilalle. Siihen on sitten niin sidottu. Mutta mä oon aina tykänny olla kotona ja touhuta koirien kanssa enkä todellakaan oo ikinä ollu mikään kylillä tai baareissa kukkuja. Sen takia tunnen, että en todellakaan on menettäny mitään vaan saanut vaan ihan hirvittävän paljon! Ja vaikka kuulostaa ehkä aika rankalta, että ne meidän kanit myytiin tai että oon ite joutunut pitämään koirista huolta, mutta silti, itepähän ne koirat oon halunnu ja mä oon oikeesti joutunu oppimaan kantamaan vastuun niistä! Ja itepähän en pitäny niistä kaneista huolta, vaikka halusin niitä niin kovasti.

Eli tämän tekstin pointti on se, että jos joku lapsi kovasti haluaa lemmikkiä, on mielestäni ihanaa, jos vanhemmat sen hänelle mahdollistavat. Minua ainakin lapsuudessani koirat suojelivat esimerkiksi juuri siltä kylillä roikkumiselta, ryyppäämiseltä jne. Opin niiltä valtavasti itsestäni, koirista ja vastuun kantamisesta. Kanien menettäminen taas opetti minulle, että jos lemmikin ottaa, on siitä pidettävä huolta. Kani oli hyvä koirien harjoituskappale minulle, mutta onneksi ne pääsivät parempaan kotiin, vaikka olihan niiden menetys minulle kova paikka. Ja onneksi opin sitten koirien kohdalla kantamaan vastuuni, eikä niistä tarvinnut luopua!


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Kisakunnossa?

Tutkailin eilen miltä Kennelliiton tapahtumakalenteri näyttää kisojen osalta ja sinne oli ilmestynyt tapahtumia jo ihan hyvin ainakin alkukesään asti. Ajattelin, että jos vain päästään, niin voitaisiin tähdätä seuraaviin kisoihin:

Tokokoe Jyväskylässä 3.5.
Tokokoe Muuramessa 10.5.
Rallykoe Jyväskylässä 15.5.
Mitteleiden rallymestikset Lempäälässä 29.5.
Rallykoe Jyväskylässä 11.6.


Loppukesän kokeistahan ei vielä tiedä, mutta kyllä mulla olis tavoitteena tämän vuoden aikana päästä Riian kanssa rallyssa voittajaluokkaan ja tokossa avoimeen. Mutta riippuu tietenkin siitä, kuinka paljon kokeita tässä lähialuella on, sillä autottomana on vähän vaikea lähteä minnekään kovin kauas kisaamaan.

Tavoitteeni ovat aika hurjat, kun ajattelee, että pitäisi yrittää jaksaa treenata kahta lajia yhtäaikaa, mutta onneksi ne tukevat aika paljon toisiaan. Mutta en ota mitään paineita, eihän meillä mikään kiire ole. Jos ei päästä tavoitteeseen, niin sitten ei päästä, ei haittaa! Mutta ihanaa, kun on jotain mihin tähdätä!

Ja aivan mahtavaa, kun tokovalkkakin alkaa ensi viikolla. Eihän ekoihin kisoihin ole kuin kuukausi! Odotan innolla ja raportoin sitten teille, ollaanko jo unohdettu Riian kanssa kaikki :D



torstai 31. maaliskuuta 2016

Mitä meille kuuluu?

Meille kuuluu tällä hetkellä aivan mahtavaa. Riiallahan oli taannoin tässä pahoja ongelmia (taas) tuon syömisen kanssa. Se alkoi oksentelemaan öisin ja neljännen yön jälkeen vein sen eläinlääkärille, jossa sai pahoinvointi- ja närästyslääkkeet. Lääkkeitä ei kuitenkaan loppuviimein edes tarvittu. Käytiin siis päivää ennen rallykisoja ellillä ja hän sanoi, että jos haluamme kisata huomenna, voimme aloittaa lääkkeiden annon vasta sinä seuraavana päivänä kisojen jälkeen, jolloinka ei tule mitään doping-ongelmia. Riia kun oli kuitenkin päivisin ihan normaalivointinen ja reipas, eikä ell nähnyt syytä sille, että kisat tarvitsisi jättää väliin. Hän epäili Riian syöneen jotain sopimatonta ulkoa. Ell ohjeisti myös, ettei lääkkeitä ole pakko alkaa antaa, jos oksentelu ei jatku. No, tuli ilta ja tuli yö, koira ei oksentanut, mentiin kisoihin, annoin kisailtana ruokaa ja tuli taas yö, eikä oksennusta. Niinpä lääkkeet jäi kaappiin, eikä sen jälkeen ole ollut taas mitään ongelmaa.

Riian viime viikon reissu Miisa-koiran perheessä meni erinomaisen hyvin ja itselle jäi hyvä mieli, kun tytöt pärjäsivät hyvin keskenään! Muutaman viikon päästä on Miisan vuoro tulla meille hoitoon.


Hommaa riittää nyt taas treenien saralla: meillä on alkanut rallyvalmennus, elikkä käydään joka toinen viikko Haukkuvaarassa valmennuksessa. Meillähän on rotumestikset toukokuussa ja loppuvuodesta (olisiko ollut lokakuussa) sm-kisat, joihin tähdätään molempiin ja yritetään tosissamme myös pärjätä! Olen ihan superinnoissani! Tavoitteena olisi saada Riia tänä vuonna voittajaluokkaan, hehe :D

Ensi viikolla alkaa myös koirakoulu Vimmatun kurssit. Olemme ilmoittautuneet rallykurssille sinnekin sekä tokon alokasluokan valmennukseen. Ilmoitin Riian tänään tokokokeeseen toukokuun alussa, mutta sinne mukaan mahtumisesta ei ole vielä varmuutta, koska seuran jäsenet ovat etusijalla. Me ei siihen seuraan kuuluta.

J käy Riian kanssa myös muutaman tunnin pituisella frisbeen alkeiskurssilla nyt huhtikuussa ja meitä odottaa tietenkin myös Tampere KV vappuviikonloppuna. Onneksi viikossa on kuitenkin vähintään kolme-neljä vapaapäivää treeneistä. Silloin otetaan rennommin ja käydään pitkillä kävelylenkeillä aurinkoisesta säästä (toivottavasti) nauttien!


Aion varmaan tässä lähipäivinä, kun kouluhommat helpottaa, keskittyä suunnittelemaan tuota meidän kesän kisakalenteria sekä mahdollisia leirejä, joista kovasti myös haaveilen. Niistäkin sitten infoa, kun suunnitelmat etenee :)

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!


keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Riia täyttää 1 v.!

Riia täyttää tänään siis yhden vuoden! <3
Onnea, Riia-murunen!!

Huomenna Riia meneekin hoitoon vajaaksi viikoksi Miisa-ystävänsä luo ja me lähdetään Espanjaan!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Korpilahti RN 20.3.2016

Korpilahden ryhmänäyttelyssä Riian tulos ERI, SA, JUK1. Tuomarina Juha Putkonen.


Arvostelu:

"Kookkaanpuoleinen nartuksi. Hyvät rungon mittasuhteet. Hieman kevyt luusto. Lupaava narttumainen pää. Hyvät korvat. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Olkavarret tulisi olla viistommat. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Karva vaihtumassa, laatu oikea. Takaa liikkuu hyvin, edestä epävakaasti. Esiintyy hyvin."

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Vastauspostaus osa 3.

Mitkä ovat hyvät ja huonot puolesi koiranomistajana?
Hyvät puolet on ainakin se, että osaan lukea koiria tosi hyvin. Tiiän, mitä ne ajattelee. Huonot puolet... No, ainakin mulla on tosi huono kärsivällisyys. Ja joskus oon vähän laiska.

Missä asennossa Riia yleensä nukkuu?
Vaikka missä! :D Useiten ehkä kuitenkin siten, että sen takajalat on pitkällä takana, etujalat pitkällä edessä ja pää tiukasti etujalkojen välissä.



Mikä on Riian lempilelu?
Näätä! Semmonen riepottelulelu, jossa ei oo täytettä ollenkaan sisällä, ainoostaan semmonen vinku. Käytetään sitä ainoastaan koulutuspalkkana ja siksi varmaan onkin niin mieluinen lelu.


Mikä olisi suurin unelmasi koiraharrastuksessa?
Saavuttaa jotain niin merkittävää jossakin lajissa, että pääsen Koiramme-lehteen :D


Haluaisitko joskus kasvattaa koiria? Jos niin mitä asioita painottaisit eniten?
En välttämättä. Vastuu pennuille kodin löytämisestä on suuri ja muutenkin, onhan se pentuaika tosi rasittavaa aikaa. Ja jotta haluaisi kasvattaa koiria, pitäisi olla varmaan laajempi näkemys siitä omasta rodusta ja ajatus siitä, millainen sen pitää olla. Mutta en nyt ihan ole kuitenkaan sulkemassa tätä vaihtoehtoa pois, olisihan se mielenkiintoista. Painottaisin ehdottomasti luonnetta ja käyttöominaisuuksia sekä tietenkin terveyttä. Näyttelyt ovat minulle aivan toissijainen juttu, vaikka ei siellä menestyminen tietenkään haittaa. Mittelspitzissä haluaisin tavoitella luonteen puolesta juuri sitä, mitä Riia on, eli aktiivinen, miellyttämisenhaluinen, reipas ja hiljainen (verrattuna useisiin muihin mitteleihin.)


Mikä on mielestäsi paras kuva Riiasta?
Tämä:




Jos sinun pitäisi muuttaa pois nykyisestä asuinpaikkakunnastasi, minne muuttaisit?
Todennäköisesti noin vuoden päästä on edessä muutto pois Jyväskylästä, koska opettajien on hankala täältä löytää töitä opettajien ylitarjonnan vuoksi. Mutta melkein minne vain olen valmis muuttamaan, kunhan tuttuja (sukulaisia) asuu edes kohtalaisen välimatkan päässä :) Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja siitä seudusta tykkään tosi paljon!


Millaista musiikkia kuuntelet?
Ihan kaikenlaisia, pääasiassa kulutan Spotifyn Suomen top 50-listaa. Jos kuuntelen omaa listaa, löytyy sieltä Pariisin kevättä, Olavi Uusivirtaa, Linkin Parkkia, Vain Elämää-biisejä, Pauli Hanhieniemeä, suomiräppiä, Eminemiä, Musea, Haloo Helsinkiä... Aika sekalaista siis :D Treenimusiikkina Skrillex ja muu konemusiikki sekä amerikkalainen gangstarap!


Mitä tv-sarjoja seuraat?
Hääohjelmia :D Itken silmät punaseks niistä. Myös muut vastaavat tosi-tv sarjat on jees, esim. Teiniäidit/Erilaiset äidit, Au pairit... Sarjoista lemppareita kautta aikojen ovat olleet How I met your mother, Frendit, Moderni perhe, Täydelliset naiset, Rillit huurussa ja Klikkaa mua. Kaikista oon kattonu jo kaikki kaudet, joten tällä hetkellä en aktiivisesti seuraa mitään.

Harrastatko jotain muuta kuin koiria?

Puntilla pyrin käymään 3 - 4 krt viikossa. Myös ryhmäliikunnoissa käyn.

Mitä mieltä olet Suomen kennelliitosta?

Mun mielestä Kennelliitto on ihan jees :) Ihanaa, että Suomessa on vain yksi tommonen kattojärjestö, joka vastaa käytännössä kaikesta. Toki Palveluskoiraliitto ilmeisesti vastaa sitten näistä koiraurheilulajeista, mutta Kennelliitto hoitaa jalostus- ja näyttelyasiat sekä pyörittää hyödyllisiä palveluja esim. Koiranet ja Showlink. Ja Koiramme-lehti on täyttä asiaa. Ei mulla oo Kennelliitosta mitään pahaa sanottavaa.




Millainen elämäntilanteesi on 10 vuoden päästä?
Hyvä kysymys. Nyt tällä hetkellä sitä elää elämässään sellaista ajanjaksoa, että kymmenessä vuodessa voi tapahtua mitä vaan. Vuoden päästä valmistutaan ja varmaan muutetaan pois Jyväskylästä. Toivoisin, että kymmenen vuoden päästä asuisin omakotitalossa, olisi kolme lasta ja harrastaisin edelleen koiria, Riia olisi hengissä ja eläkkeellä, hyvän ja terveen elämän eläneenä. Olisin erityisopettajana jossain kivassa koulussa. Kisaisin ja kouluttaisin koiria. Mun unelma olis valmentaa vaikka agilityssä lapsia ja nuoria. Ja sitten, jos ja kun asun omakotitalossa, nii mulla on kanala, josta mä haen tuoreita munia joka päivä :D

Vastauspostaus osa 2.

Totesin eilen toista vastauspostausta kirjoittaessani, että tähän yhteen kysymykseen kannattaa luoda oma postaus. Tuli sen verran pitkä vastaus!

Suosikki- ja inhokkirotusi jokaisesta rotyryhmästä? Olisi kiva jos perustelisit myös miksi ne. :)
Ihana kysymys tällaiselle rotufriikille, kiitos! Valitettavasti suosikkeja en mitenkään pysty valitsemaan vain yhtä! Inhokeissa taas oli vaikeeta se, kun enhän mä oikeestaan mitään rotua inhoo (paitsi ehkä kääpiöpinsereitä), mutta valittin sitten semmosia rotuja, mistä en oo ikinä haaveillu enkä tuu haaveilemaankaan :D


FCI 1: 

Suosikit: 
- polski owczarek nizinny - tällainen oli minulla haaveissa jossakin vaiheessa lukioikäisenä. Ihana karvapallo, jolla on mahtava luonne.
- Samaten schapendoes menee tähän samaan kastiin. Tallilla, jossa kävin yläasteikäisenä, oli schapendoes ja se oli aivan mahtava ilopilleri!
- schipperke on mielestäni kuin mitteli lyhyellä karvalla. Tulinen, temperamenttinen työkoira, mutta sopivassa pienessä koossa!
- lyhytkarvainen pyreneittenkoira - on tosi nätti ja aktiivinen sekä tietenkin kätevän kokoinen. Olisi varmasti hyvä harrastuskoira!

Inhokit: 
- puli ja pumi. Ovat varmasti ihania koiria luonteeltaan, mutta mielestäni ne nyt vaan on tosi rumia :P


FCI 2: 

Suosikit:
- kääpiösnautseri ja snautseri - tykkään valtavasti snautserin luonteesta ja ovathan ne komeitakin. Joskus hankin vielä keskarisnautserin!
- rottweiler - niin komea koira, ettei mitään rajaa. Valitettavasti vaan tämä koira on minulle kuitenkin liikaa. Tyydyn ihailemaan kauempaa :)


Inhokit:
- kääpiöpinseri - en siedä niitä. Ne on rumia, ne räkyttää ja nostaa koipeaan kaikkialle. Unohtamatta nylkyttämistä. Hyi.

FCI3:

Suosikit:
- borderterrieri - ihana resupetteri, olisi aivan loistava agilitytykki!
- lyhytkarvainen kettuterrieri - niin elegantti, iloinen ja äärettömän energinen. Minulla on vain hyviä kokemuksia rodusta.
- staffordshirenbullterrieri - ihana voimapakkaus, älyttömän komea. Pentukurssilla oli tämmöinen ja rakastuin aivan valtavasti siihen yksilöön. Muuten olen ihaillut rotua aina.


Inhokit:
- bedlingtoninterrieri on ruma kuin mikä, ei sytytä yhtään.
- yorkshirenterrieri on liian pieni ja liian koru.


FCI 4:

Suosikit:
- karkkarit! Rakastan niiden ulkonäköä!


Inhokit: 
- pienet lyhytkarvaiset. Koska ne on rumia. Standardi lk on vielä ihan ok, koska siinä on sentään kokoa ja lihasta, eikä ole mikään narunjatke.

Mutta mäyräkoirat on tosi ihanan luonteisia ja sen puolesta tykkään niistä tosi paljon :)

FCI 5:
Tää on ehkä tää mun oma roturyhmä :D

Suosikit: 
- mitteli - ei varmaan tarvi avata
- grossi - musta vaan tosi kaunis koira ja kompaktin kokonen
- paimensukunen lapinkoira - nimenomaan paimensukunen, koska ne näyttelylinjaset on liian pullia. Paimensukuset on sporttisia, palveluhalusia ja aktiivisia.
- ruotsinlapinkoira - pieni, kätevä, hyvät käyttöominaisuudet, ei oo jakautunu linjoihin.
- samojedinkoira - mummolassa oli tämmönen, kun olin pieni ja se oli mulle tosi tärkeä. Äärettömän kiltti koira, pehmoinen, mutta iso. Voitiin ihan turvallisesti hoitaa ja leikkiä sen kans, vaikka oltiin parhaimmillaan tosi pieniä. Riki kuoli kymmenen vuoden ikäisenä, kun olin 11 - 12 v.
- lapinporokoira - musta näis lappalaiskoiris on vaan jotain. Ja onhan meidän perheen "portsari" ihana kakara :D
- islanninlammaskoira - olis mielenkiintoista tutustua. Tosi kaunis ja vaikuttaa monikäyttöiseltä koiralta.
- faaraokoira - se on niin kaunis!


Inhokit: 
- chow chow - mun mielestä sen elämä näyttää liian vaikeelta.

FCI 6: 
Tää taas ei oo yhtään mun ryhmä. En oo yhtään kiinnostunut ajokoirista.

Suosikit:
- petit basset griffon vendeen - ainut, jonka voisin itelleni kuvitella. Tää on taas tää mun resupetterifiksaatio.


Inhokit:
- Mä en pidä siitä, kun ajokoirat on semmosia kovapäisiä koheltajia, joten hirveen hankala nimetä mitään erikseen. 

FCI 7:

Suosikit:
- englanninsetteri - tosi kaunis ja näyttävä koira.
- samat sanat punasesta irlanninsetteristä

Inhokit:
- en mä oikeen näistäkään välitä. Eli oikeestaan kaikki muut, paitsi kaks edellä mainittua.

FCI 8:

Suosikit:
- novascotiannoutaja - iloinen, aktiivinen ja monikäyttöinen sekä nätti koira
- amerikancockerspanieli - todella kaunis koira ja aivan mahtava ilopilleri!
- cockerspanieli - samat sanat oikeastaan kuin edellisessä
- fieldspanieli - kuin cockeri, mutta vähemmän karvaa ja suurempi koko
- espanjanvesikoira - resupetterifiksaatio. Ja onhan nää ihan hauskojakin. Ja pärjää agilityssä tosi hyvin!
- amerikanvesispanieli - ihana kikkarapää!

Inhokit:
- mä tykkään itseasiassa näistä kaikista. No sussexinspanielia ja clumberinspanielia en ehkä ihan heti ottais itelleni, koska näyttävät olevan sairaita roikkuvine silmäluomineen.

FCI 9:

Suosikit:
- villakoirat - kauniita, oppivaisia, älykkäitä ja iloisia!
- bichon fise - oppivainen ja kaunis koira


Inhokit:
- belgialaiset kääpiöt (griffonit ja petit brabancon) - tosi rumia koiria ja liian pieniäkin
- kiinanharjakoira - ruma
- kiinanpalatsikoira - tekee pahaa kattoakin. Vaikuttaa suorastaan kärsivältä.
- mopsi - hengitys kuulostaa vaikealta, sairaudet

FCI 10:

Suosikit:
- whippet - parhaimmat koulutusominaisuudet sen lisäksi että on kaunis
- borzoi, saluki, grey - ovat vaan niin kauniita!


Inhokit:
- tykkään kaikista vinttareista!

Kuvat lainattu kuvapankki shutterstock:ista. http://www.shutterstock.com/fi/




torstai 17. maaliskuuta 2016

Vastauspostaus osa 1.

Tässä siis vastauksia ensimmäiseen osaan kivoista kysymyksistä, joita minulle lähetitte. Vastaan kahdessa erässä, ettei tule ihan maratonipostausta :D

Mitä muuta rotua harkitsit ottavasi mittelspitzin lisäksi?
Minähän haaveilin koirasta siis tyyliin siitä päivästä lähtien, kun muutin pois kotoa. Riia tuli meille siitä sitten n. neljän vuoden päästä, eli kyllä siinä ajassa kerkesi parit rodut käymään läpi :D Tässä postauksessa käyn läpi ne rodut, joita sitten loppuviimein kaikista kauiten pyörittelin mielessäni. Listalla keikkuivat siis mittelin lisäksi kääpiösnautseri (perheen käppänä lopetettiin viime kesänä <3), göötti, schipperke ja sekarotuinen.


Koska aiot hankkia toisen koiran ja minkärotuinen se tulee olemaan?
Hankin toisen koiran sitten, kun se tuntuu oikealta. Tällä hetkellä tuntuu, ettei vielä ainakaan vuoteen. Olemme päässeet Riian kanssa niin hyvin moneen harrastukseen mukaan ja tahdon löytää meille semmoisen oman lajin, johon panostetaan täysillä ennen kuin ehdin alkaa kouluttaa uutta pentua. Eli sitten, kun Riian treenien lomassa alkaa tuntua siltä, että aikaa olisi treenata toistakin koiraa yhtä innokkaasti ja paljon, niin sitten hommaan pennun. Jos muu elämäntilanne sen sallii. Mielestäni kaksi koiraa on kuitenkin ideaali, meidän perheellä on melkein aina ollut se kaksi. Niistä on seuraa toisilleen ja kahdessa koirassa riittää tekemistä itsellekin - voi mennä vaikka joka päivä treenaamaan, ilman että polttaa koiraa loppuun :D

Realistiset vaihtoehdot tällä hetkellä ovat mittelspitz ja paimensukuinen lapinkoira. Toisaalta minua kiinnostaisi myös bordercollie, kelpie, australiankarjakoira ja grosspitz. Tahdon joskus vielä koiran, jolla on pk-oikeudet, koska minua kiinnostaisi kovasti haku ja pk-tottis. Mittelillähän ei pk-lajeja tietenkään voi harrastaa ainakaan kilpailumielessä. Paljon riippuu kuitenkin siitä, missä asumme, kun otamme toisen koiran. Mikäli kerrostalossa ja autottomina, tuskin toinen koira mitteliä isompi on.


Millainen olisi unelmakoirasi?
Riia on sellainen aika pitkälti. Ripaus enemmän itseluottamusta ja vähemmän herkkyyttä, niin se olisi täydellinen. Mutta tuskin täydellistä koskaan saa!

Aiotko teettää Riialla pentuja?
Moni kysyy tätä. Aika varma olen etten teetä, sillä en halua olla vastuussa synnytyksestä. Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, etten tahdo ottaa riskiä, että Riialle käy jotain, koska en osaa auttaa tarpeeksi hyvin. Se on kyllä hirvittävän hyväluonteinen mitteli, joten sikäli varmaan kannattaisi :D

Millainen on normaali päivärytminne?
Mehän olemme molemmat opiskelijoita, joten meillä ei ole varsinaisesti mitään muuttumatonta, normaalia päivärutiinia. Paljon riippuu siitä, mikä päivä on, mikä vuodenaika (periodi) on meneillään ja kuinka paljon kouluhommia on päällä. Minulla itselläni on ollut nyt melko rankka kevät, koska olen tehnyt kandia ja harjoittelua, sekä päättänyt luokanopettajan sivuaineopintojani. Niissä on ollut siis hommaa ja on vieläkin - mutta onneksi J:llä on ollut helpompaa.

Arkisin Riia pääsee ekalle pissatukselle 6-8 maissa ja iltaisin viimeisen kerran klo 23-24. Alkuviikosta yleensä Riia on 3-5 tuntia aamuisin yksin, minkä jälkeen minä tulen kotiin, pissatan sen, opiskelen kotona ja illalla lähden pitkälle lenkille tai joskus treeneihin sen kanssa.  Loppuviikosta J on koko päivän kotona, opiskelee aamulla, menee yhdeltätoista Riian kanssa "lammaslaitumelle", jossa naapuruston koirat kokoontuu ja tulee takaisin opiskelemaan. Itse olen harjoitelussa/koulussa ja salilla, tulen iltapäivällä kotiin ja lähden joko lenkille tai treeneihin Riian kanssa. Jos J on ollut koko päivän Riian kanssa, pyrimme keksimään jotain menoa illaksi siten, että Riia saisi joka päivä olla vähän aikaa yksinkin, jolloin yksinolon rutiini pysyy. Viikonloppuisin, jos ollaan Jyväskylässä, nukutaan pitkään, käydään pissalla kun herätään, mennään puolen päivän maissa lammaslaitumelle ja illalla vielä lenkille.


Mielipiteesi tahallisesta sekarotuisten pennuttamisesta?
Riippuu missä määrin sitä tehdään. Rahan vuoksi tehtailusta en tietenkään tykkää, mutta mikäli joku haluaa yhdet pennut sekarotuisellaan teettää, niin en jaksa olla asiasta kummemmin kiinnostunut. Valitettavasti sekarotuisten pennuttamista ei vaan voi mitenkään valvoa ja pentujen geeneistä ja sukurasitesairauksistahan ei voi mitään tietää, joten siksi tämä on erittäin kaksipiippuinen juttu. Paljon on rehellisiä yhden tai korkeintaan kahden pentueen teettäjiä, mutta liikaa on niitä, jotka tehtailee sekarotuisella, mahdollisesti sairaallakin nartulla pentuja välittämättä mistään mitään. Se on ehdottomasti väärin, mutta en menisi silti sekarotuisia ja niiden pennuttamista lailla kieltämään tai muutakaan radikaalia - olen kotoisin maalta ja siellä varsinkin monilla on talossa se yksi ja tosi rakas maalaiskoira, jossa on miljoonaa rotua ja sillä teetetään pennut, jotta saadaan yksi samanlainen itsellekin. Ja sitten sukulaiset, naapurit ja muut kyläläiset ostavat näitä pentuja puoli-ilmaiseksi. Kaikkia ei tarvitse kiinnostaa koiranäyttelyt, harrastukset ja rodunjalostus ja se on ihan ok. Ja joku metsästäjä voi haluta nimenomaan risteytyskoiran toivoen, että siinä yhdistyisivät kahden eri metsästysrodun parhaimmat puolet. Minusta tämä on ihan ok, jokainenhan ottaa sellaisen koiran, kuin itse haluaa ja tarvitsee. Mutta pentutehtailu on sekarotuisten, rekisteröimättömien koirien pennuttamisen epämiellyttävä sivuhaara. Siksipä on tärkeämpää kiinnittää huomio siihen, mistä ja millä perustein ihmiset ottavat koiria, kuin siihen, kuka saa teettää koirallansa pennut ja kuka ei. Vastuu on aina ostajalla!


Paras koiriin liittyvä muistosi?
Kyllä se on tällä hetkellä ainakin tuo rally-tokokoe viime lauantaina. Sen jälkeen minulla on ollut sellainen olo, että voitaisiin Riian kanssa saavuttaa mitä vain! Minun elämässäni on tosin ollut jo monta koiraa, joiden jokaisen kanssa on erilaisia muistoja, parhaita ja rakkaita kaikki!