Alokasluokan toinen ykkönen!

Me oltiin Riian kanssa tänään taas Popdogin tokokokeessa. Tuomarina tällä kertaa Riikka Pulliainen. Jännitti taas aivan hitokseen ja vaikka alokasluokassa suoritusaika on aika lyhyt, tuntui, että jouduimme odottamaan omaa vuoroamme ikuisuuden, kun olimme vasta kuudensia. Onneksi ei sentään yhtään myöhemmin, sillä näissä kisoissa alokasluokkalaisia oli peräti 11. Viimeisenä vasta olisi ollutkin odottelemista. Tuomari oli aivan ihana, hän jopa suositteli temputtamaan kesken suorituksen ja käyttämään paljon sosiaalista palkkaa. Myös etukäteen jännittämäni luoksepäästävyys hoitui kuin vettä vaan, kun hän kehotti käyttämään nameja siinä, jos on ongelmia. Lisäksi Pulliainen on itsekin mitteli-ihmisiä, niin oli Riiasta kovin mielissään. Ja kun Riia ei ollut hänestä yhtään mielissään, toisin kuin kaikki muut koirat, hän sanoikin vain, että mitteleitä nyt vaan ei yleensäkään kiinnosta. 

Oma suorituksemme meni muuten nappiin, eikä minulla ole mitään muuta moitittavaa, muuta kuin seuraamisessa Riia vähän jätätti ja sen vire oli selvästi ehtinyt jo laskea liikaa, kun en uskaltanut kehua sitä. Pelkäsin niin paljon, että se karkaa taas. Mutta eipä se kehumatta jättäminen toiminut yhtään, kun se vire laski sitten niin paljon. Toinen liike, missä mokattiin, oli kaukokäskyt. Olen melko varma, että annoin koiralle väärän jättökäskyn, eli "jää" "odota" sijasta, joten se taisi hämmentyä. "Jää" tarkoittaa nimittäin meillä sitä, että siitä tullaan luokse ja "odota" tarkoittaa kaukoja. Riia jäikin sitten paikoilleen makaamaan eikä meinannut nousta ylös edes toisella käskyllä ja liike meni siten nollille. Muuten olen aivan mielettömän tyytyväinen meidän tulosriviin:

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen: 8

Kapulan pito: 10

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 10

Estehyppy: 10

Kaukokäskyt: 0 

Kokonaisvaikutelma: 9

Yhteensä: 172 p. = 1. palkinto

Pitää jatkossa tsempata vielä enemmän tuon seuraamisen kanssa ja keksiä joku sosiaalinen palkkaustapa sille liikkeiden väliin, joka kohdistuu minuun eikä se kuumenisi siitä liikaa. En malta odottaa seuraavia kokeita!

Takaisin perusteisiin

Viime elokuusta ollaan treenattu Riian kanssa aktiivisesti agilityä ja olen kyllä tyytyväinen siihen, kuinka paljon me ollaan edetty. Kaikki esteet, keppejä lukuunottamatta, ovat ratavalmiita ja Riialle on tullut ihan kivasti vauhtiakin. Edelleen meidän suorituksissa tökkii kuitenkin koiran irtoaminen ja oma hahmotuskyky. Näihin ongelmiin saadaan varmasti loistavaa täsmälääkettä Popdogin jatkokurssilla, joka alkoi eilen. Eilisen perusteella kurssilla on luvassa sopivasti agilityn ohjauskuvioiden treenaamista ja pitkiäkin ratapätkiä, mitkä tekevät tosi hyvää minun päälleni ja radanhahmotuskyvylleni. Lisäksi monen muunkin kurssilaisen kompastuskivenä tuntui olevan kepit, joten sovittiin, että treenataan jatkossa sitten niitäkin. 

Luulen, että tämän tyylinen kurssi on minulle juuri oikea paikka, vaikka aluksi vähän pelkäsin, että onkohan kurssi tasoltaan turhan helppo. Eilen ei ainakaan tuntunut yhtään siltä, sillä meillä on Riian kanssa perusteissakin vielä paljon opittavaa. Onneksi kurssin toisena vetäjänä on vielä mies, joka aiheuttaa Riialle selkeästi omat haasteensa: se ei meinannut päästä kouluttajan kentällä olosta yli ollenkaan, vaan juoksi monta kertaa haukkumaan tätä. Ehkä se siihenkin jossain vaiheessa tottuu. 

Pitäisi alkaa tehdä Riialle myös mittausharjoituksia, jos me jonain päivänä oltaisiin valmiita kisaamaan. Itse valitettavasti olen aika varma, että Riia on 35-36 cm korkea, joten medin alarajoillahan se silloin on. Mutta ei minulla ole virallisia mittausvälineitä, joten pieni toivo saada se miniksi vielä on. Jos se mediksi menee, pitää jutella eläinlääkärien tms. kanssa, mitä mieltä he ovat niin korkeiden esteiden hyppyyttämisestä. Riiahan onneksi on kevytrakenteinen ja pitkäjalkainen yksilö, joka aivan vaivatta loikkaa maksiesteetkin (kyllä, kerran unohdin laskea pari rimaa ja Riia sai perus kuurokohtauksen ja lähti itsekseen radalle loikkimaan...), mutta ei sitä silti haluaisi tietentahtoen rikkoa. Ainakin luustokuvat pitää teettää, ennen kuin kisaamaan lähtee. Varsinkin, jos se tuomitaan mediksi.

Me ollaan valmiita.

Ilmoitin meidät meidän ensimmäiseen tokokokeeseen ikinä. Haukkuvaara tarjosi tänään Poppareille ilmaisen kahden tunnin treenin ja mentiin porukalla treenaamaan sinne tokoa. Tehtiin aika paljon kokeenomaisia siellä ja ite kävin läpi kaikki alo-luokan liikkeet Riian kanssa muutenkin. Seuraaminen on kalvannut mua pitkään ja oli oikeastaan ainut asia, miksi epäröin Riian ilmoittamista kokeeseen. Tänään kuitenkin seuraaminen onnistui jopa häirittynä niin hyvin, että me ollaan kyllä valmiita kokeeseen. Me osataan kaikki liikkeet, eikä niitä voi eikä kannata enää paremmiksi viilata. Kyllä näillä aloluokan selvittää! Kokeeseen on vielä kuukausi aikaa ja keskitytään varmaan tää kuukausi siihen, mitä tapahtuu liikkeiden välissä, eli ihan vaan "käy"-käskyyn, eli siihen, että Riia malttaa odottaa rauhassa ennen seuraavaa liikettä.

Riia oli tänään aivan ihanan innokas, meidän tokotauko on varmaankin tehnyt sille tosi hyvää, joten liikaa ei enää tän kuukauden aikana aiota treenata.