Lupasin agilityn parista uutisia, kunhan asia varmistuu ja nyt se on varmistunut. Syksyn aikana suoritan agilityn koulutusohjaajan I-kurssin eli musta tulee ihan oikea agilityn koulutusohjaaja. Mähän oon aina halunnut kouluttaa toisten koiria ja kaikista parasta olisikin päästä valmentamaan vaikka junioriohjaajia ihan sm-kilpatasolle asti. Junioreja nimenomaan sen vuoksi, että jo tulevan ammattinikin puolesta viihdyn lasten ja nuorten seurassa ja heidän intonsa tehdä asioita on ihan erilaista aikuisiin verrattuna. Saa nähä minne tämän kurssin suorittaminen minut vie, mutta varmasti tiedossa on ainakin mielenkiintoista informaatiota koiran kouluttamisesta ja urheiluvalmennuksesta.
keskiviikko 24. elokuuta 2016
maanantai 22. elokuuta 2016
Höpöttelyä
Nyt on tulossa tekstejä vähän hitaammalla tahdilla seuraavat viikot, sillä käytiin viemässä viikonlopun aikana mun tietokone huoltoon Verkkokauppaan ja siellä luvattiin huollossa menevän 1 - 3 vkoa. Ja vietiin se tosiaan Helsinkiin asti, eli sitten se tulee tänne Jyväskylään vielä postitse.
Surkeeta, että kone hajoaa, mutta onneksi opiskelut eivät ole vielä tälle vuodelle alkaneet, eli eiköhän tässä pärjätä. Olin vain kuvannut My Dayn juuri ja olin aikeissa alkaa muokkaamaan sitä, mutta nytpä ei muokkaillakaan muutamaan viikkoon mitään! Lisäksi perjantaina olemme lähdössä myös Espanjaan viikoksi, joten senkin puolesta voin luvata, ettei postauksia nyt elokuun puolella varmastikaan enää kauheasti tule.
Riian kanssa päästiin kuitenkin Jatin uudella kaudella eniten toivomaani harjoitusryhmään, mikä oli tosi kiva juttu! Päästään talven aikana treenaamaan agilityä ihan täysillä. Rallyvalmennus loppui, mutta viimeiseltä kerralta jäi hyvä mieli: valmentaja kehui Riiaa teknisesti äärettömän taitavaksi koiraksi ja saatiin hyviä vinkkejä siihen, kuinka koiran huomio pysyy koko radan ajan kiinni ohjaajassa :)
Mutta kuulemiin taas koneen kotiuduttua, ellei ennemmin tule jotain, mistä on pakko päästä kertomaan!
keskiviikko 10. elokuuta 2016
Agilityfiiliksissä
torstai 4. elokuuta 2016
Koiran matkapahoinvointi
Riiaa vaivasi nuorempana kovastikin matkapahoinvointi. Se saattoi oksentaa esimerkiksi matkalla Alavudelle, mun kotiin, 140 km:n matkalla 3 - 4 kertaa. Jouduttiin lyhyilläkin matkoilla pelätä sitä oksentamista eikä sitä sen takia mielellään kuljettanutkaan vieraiden autossa. Tuolloin, kun meillä ei ollut vielä omaa autoa, Riia matkusti paljon pelkääjän jalkatilassa. Jossain kohtaa hankittiin sille turvavyövaljaat ja se pääsi matkustamaan takapenkillä. Tämä auttoi pahoinvointiin jonkin verran, mutta ei vielä lopettanut sitä kokonaan. Nyt se saattoi matkalla Alavudelle oksentaa esimerkiksi 1 - 2 krt, joka kerralla kuitenkin vähintään kerran.
Matka Lappiin (vähintään 8 tunnin ajomatka) lähestyi ja minä mietin, että jotain helpotusta tähän on saatava, varsinkin, kun oltiin menossa tosiaan kavereiden autolla. Silloin testattiin Adaptiliä. Adaptil on rauhoittava feromonivalmiste koirille. Meillä oli jo entuudestaan sellaista olemassa, koska oltiin muuton jälkeen käytetty sitä Riian yksinolo-ongelmiin. Nyt laitoimme sitä peiton päälle autossa. Adatilin käytön aloittamisen jälkeen Riia on puklannut kahdesti autossa. Alkuun käytettiin sitä joka kerta, kun mentiin autolla jonnekin, mutta nykyään sitä ei edes tarvitse!
tiistai 2. elokuuta 2016
SM-tason peruuttelija
Meillä oli tänään rallyvalmennuksessa teemana peruuttaminen. Elli avasi taas hyvin koiran ajatusmaailmaa ja sitä, kuinka sen saa oppimaan peruutuksen. Riialla jonkin verran pohjaa olikin jo siihen MES-luokan edestä peruuttaamiseen: se osaa ottaa joitain askelia. Vähän olemme siinä liikkeessä jumissa, mutta lisää harjoitusta vain! Meidän tähtihetki oli kuitenkin se, kun tunnin lopuksi Elli kysyi onko joku harjoitellut koiransa kanssa vierellä peruuttamista. Totesin siihen, että me ollaan ja Elli pyysi näyttämään. Ja minä näytin. Se meni huikean hyvin, Ellikin sanoi, että liike sujuu ihan täydellisesti. Hän pyysi kokeilemaan vielä käännöksiä peruuttaen ja siirtyi hetkeksi muiden koirien luokse. Ottettiin Riian kanssa muutamia kertoja kääntymisiä peruuttaen, kun Elli sitten palasikin jo katsomaan meidän suoritusta. Hän totesi sitten, että oli ollut tokon SM-kisoja katsomassa Laukaassa ja siellä 90 % koirista ei ollut osannut peruutuksia niin hienosti kuin tämä koira osaa. Olin ihan haljeta ylpeydestä, minun oma pikku-mittelini on SM-tason peruuttaja :D Siinä tuli tunne, että minä oikeasti olen osannut opettaa sille jotain oikein ja että vielä me noustaan sinne erikoisvoittajaluokkaan saakka, jossa tätä liikettä tarvitaan.