Oli jo aika kiire, kello varttia vaille ja viimeistään tasalta piti olla ilmoittautumassa. Onneksi hallille ajaa vaan sen seittämän minuuttia, joten ehdittiin ihan hyvin. Mitä nyt pari kertaa meinasi auto lähteä luisuun liikenneympyröissä, kun tie oli ihan jäässä ja kaasujalka painoi. Note to self: pakkaa jatkossa se reppu ajoissa.
Suoraa ilmoittautumaan ja siitä melkein suoraa sirun tarkastukseen. Riia ei ehtinyt edes tajuta tilannetta. Siru löytyi ja matka jatkui. Tässä välissä nopea löytötavaraboksin tarkastus ja siellähän se meidän kapula oli! Mentiin ulos, käytin Riian pissalla, kävin autolla. Sitten alokasluokkalaiset huudettiinkin jo luoksepäästävyyteen, joka pidettiin pihalla "alkuringissä." Meille annettiin yleiset ohjeistukset ja tehtiin luoksepäästävyys/juoksutarkistus. Riia heilutti tuomarille ujosti häntää, mutta väisti sitten. Mun piti pitää siitä kiinni, että tuomari sai pyyhkäistyä pyllyn. Koska oltiin ekassa paikkamakuuryhmässä, saatiinkiin suoraa juosta siitä jo paikkamakuuseen. En ehtinyt edes talvikenkiäni vaihtaa pois, kun meidät ohjattiin jo kehään. En ollut ehtinyt edes jännittää ja Riia kävi kuumana kuin saunan kiuas. Me mentiin paikkamakuupaikalle innosta haukkuen (ja mun mittelihän ei hauku! :D) ja pyörien. Justiin ja justiin sain koiran oikein päin liikkeenohjaajan osoittamaan kohtaan. Remmi irti, liike alkaa. Voi paska, tommosessa mielentilassa se ei varmaan pysy! Käsky, käsky, käsky, käsky. Jätä koira. Vielä pysyy. Hitto minuutti onkin pitkä aika. Seinäkello on kyllä mennyt jo kahesti ympäri. Riia alkaa haistella ja näykkiä mattoa. Voi paska, nyt se nousee. Kuulen, kuinka liikkeenohjaaja napsauttaa sekunttikellon sammuksiin. Aika päättyy, palatkaa koirien luo. Riia makaa maassa, ei haistele enää. Käsky, käsky, käsky, käsky. Kiitos. Tuomari näyttää jokaiselle pisteet erikseen. Viereinen kultainen noutaja saa kympin ja meinaan alkaa taputtaa. Hillitsen itseni. Tuomari tulee kohdallemme ja sanoo "mitteli haistoi siellä matossa jotain mielenkiintoista, mutta annetaan anteeksi!" 10! Nyt meinaan alkaa itkeä! Voi vitsi, paikkamakuusta kymppi! Lähdetään hihkuen pois. Riia haukkuu ja pyörii. Nyt on kahden suorituksen verran aikaa rauhoittaa se. Keskity.
Mennään ulos. Kävellään hiljakseen ympyrää ja juttelen sille. Ole rauhassa. Malta. Toinen paikkamakuuryhmä tulee ulos. Eka yksilöliikkeiden suorittaja menee sisälle. Yksi koira enää. Kävellään, otetaan vähän seuraamista. Riia käy kuumana, juoksentelee. Voi paska, tässä tuli liian kiire. Se aivan salettiin karkaa. Eka koira ulkona, toinen sisään. Syötän viimeiset namit taskuista. Kestää. Kestää. Kestää.
Vihdoin päästään sisälle. Riisun takin ennen kehään menoa. Ekana liikkeenä seuraaminen. Liikkeelle lähdössä Riia ampaisee puoli koiran mittaa edelle, mutta malttaa. Se vähän jätättää. Pihisen ja se reipastuu. Näen, kuinka sen tekee mieli päästää höyryjä pikku kierroksella. Älä karkaa multa, please. Liike päättyy. Kiitän, mutta en uskalla vapauttaa Riiaa. Suoritus jatkuukin melkein heti. Liikkeestä maahanmeno. Se meni hyvin. En katso pisteitä. Olen kuplassa. Tässä on vaan tää koira. Seuraavana liikkeenä luoksetulo. Riia pysyy, ei mene maahan. Tulee luokse. Perusasento jää vähän vinoksi, mutta muuten meni hyvin. Sitten kaukokäskyt. Ennen liikkeen alkua Riia ei enää kestä. Sen on pakko päästä. Se ottaa kunnon spurtin ja juoksee kerran mun ympäri. Käy välissä nuuhkaisemassa liikkeenohjaajaa. Nyt tähän, sivu. Hienosti. Maahan. Se menee ekalla. Jää paikoilleen. En muista sanoinko sille edes mitään. Se nousee hienosti, odottaa. Kauan. Onpa pitkä aika, ehdin ajatella. Viimein, maahan. Palaa koiran luo. Käsky. Jes, se meni varmaan myös ihan hyvin.
Kapulan pito. Mutta voi perkele! Joku lähtee kehän laidalta tuomaan kapulaa, se ei sovi! Riia juoksee haukkuen vastaan. Takaisin, heti. Käännän koiran lähtöpaikkaan, selkä yleisöön päin. Nyt, keskity. Liike alkaa. Käsky. Riia pitää hienosti, vähän vinosti kylläkin. Oma moka, annoin huonossa asennossa sen sille. Käsky. Kiitos. Huh huh, yksi liike enää. Estehyppy. Mennään lähtöalueelle ja Riia alkaa kakoa. No mitäs hittoa... Koitan saada sen perusasentoon. Se kakoo. Uudestaan ja uudestaan. Liikkeenohjaaja kysyy, mikä tuli. "En tiedä", kuulen vain itseni vastaavan. "Sivu",Riia tulee perusasentoon, mutta kumartuu, kakoo. Otan sivuaskeleen ja pyydän tulemaan uudelleen sivulle. Riia katsoo hyppyä, olen jo varma, että se lähtee. "Sivu." No niin, kaikki hyvin taas. Liike alkaa. Äkkiä nyt tämä ohi vaan! Menen esteen toiselle puolelle. Käsky. Riia hyppää hienosti ja palaa perusasentoon. Kiitos. Olen vieläkin ihan järkyttynyt sen kakomisesta, otan vaan pannasta kiinni ja pistän remmiin. Yleisö alkaa taputtaa. Nyt voin jo hymyillä ja tajuan kiittää koiraa, hihkaisen, Riia haukahtelee. Vitsi, nyt se on ohi! Mennään hihkuen kentältä pois. Elossa ollaan.
Valitettavasti mulla ei oo minkäänlaista kuvamateriaalia kokeesta, koska halusin J:n jäävän tällä kertaa kotiin. Hän oli viime yön reissussa, niin olisi ollut Riialle varmaan liian kova kiusaus siellä yleisön joukossa. Kuva kuitenkin arvostelulomakkeesta:
Eli:
- paikkamakuu ryhmässä 1 min. = 10
- seuraaminen = 7
- liikkeestä maahanmeno = 10
- luoksetulo = 9
- noutoesineen pitäminen = 9
- kauko-ohjaus = 9,5
- estehyppy = 8
- kokonaisvaikutelma = 7
Yhteensä pisteet 175/200. 1. palkinto ja 4. sija. Ei olisi ekat kokeet voineet paremmin mennä!
Onnea! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
VastaaPoistaErika