keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tokotreenit. Nyt.

Tänään meillä starttasi aamutokoryhmä, jossa oli ruhtinaallisesti vain kolme koirakkoa! Treeniaikaa per naama oli siis runsaasti ja aikaa henkilökohtaisten neuvojen saamiseen riitti. Halusin heti kirjoittaa päällimäiset ajatukset ylös, ettei unohdu.

Ruutu: Riialle irtoaminen on vaikeaa eikä se oikein tiedä, miksi ja minne sen pitää juosta. Kyllä se kattoo ruutua, että tuonne päin, mutta saattaa pitkästä matkasta kääntyä katsomaan takaisin minuun kysyen että vieläkö. Tähän saatiin neuvoksi treenata kosketustargettia. Mutta tämä treenaaminen ei ole meillä tällä hetkellä prioriteeteissä kovin korkealla, joten ei siitä nyt tässä vaiheessa enempää. Ruutuhan tulee vasta avo-luokassa.

Noutokapulan pito: viilataan täydellisemmäksi siten, että opetetaan koira ottamaan kapula suuhunsa itse, eikä odottamaan sitä, kun tyrkkään kapulan sen suuhun. Sama juttu luovutuksessa, eli tällä hetkellä sanon käskyn siinä vaiheessa, kun kummarrun koiran puoleen ja se luovuttaa kapulan heti, kun saan siitä kiinni. Mutta jatkossa harjoittelemme siten, että nappaan kapulasta kiinni ja sen jälkeen vasta annan käskyn, jonka jälkeen saa päästää irti.

Liikkeestä maahanmeno: Riia tietää, mikä on homman nimi ja se rakastaa tätä liikettä. Se odottaa innolla, että pääsee tekemään sen. Mutta huomattiin, että sanon käskyn aina about samassa kohtaa (4, 6 tai 8:n askeleen jälkeen) ja jos käskyä ei tule, Riia menee maahan varmuuden vuoksi. Eli tämä käytös pitää saada sammumaan. Ja toisekseen, olen tottunut kävelemään ikäänkuin vähän vinossa, jotta näen, vieläkö se koira seuraa, vai onko se jo ehtinyt ennakoida. Eli pitää treenata sitä oman pään pitämistä suorassa.

Harjoiteltiin lisäksi (avo) hyppyä ja merkin kiertoa. Varsinkin hypyssä olin yllättynyt, kuinka hyvin Riia tiesi mitä haetaan. Nimittäin pyrimme tällä kertaa rikkomaan kaavaa joka liikkeessä ja seisottiin itse ihan missä sattuu. Tällä kokeiltiin, tietääkö koira, mitä se käsky tarkoittaa, jos tilanne muuttuu normista poikkeavaksi. Riia hyppäsi hienosti esteen yli seison minä missä tahansa. Lopuksi, kun jäin itse vain seisomaan paikalleni ja lähetin Riian edessä olevalle hypylle, se lähtiessään vain haukahti vähän turhautuneen kuuloisesti, mutta suoritti esteen silti vaivatta ja palasi perusasentoon.

Merkin kierrot meni vähän huonosti, koska samaan aikaan kentällä toinen koirakko teki ruutuun lähetystä ja Riia kiihtyi toisen koiran juoksemisesta selkeästi ja sen piti silminnähden käyttää kaikki itsehillintänsä, ettei se karkaa toisen koiran luo. Tästä syystä se ikään kuin tuntui rauhoittelevan itseään pitämällä vauhdin vain ravissa. Koko ajan se myös pälyili toista koiraa suorituksensa aikana ja kerran se jopa kesken kaiken palasi perusasentoon takaisin ilman, että ehti edes kiertää merkkiä. Luulen, että se sen verran häiriintyi toisen koiran juoksemisesta, että unohti ihan mitä oli tekemässä. Ja jotenkin musta tuntuu, että se itsekin ajatteli, että jos se nyt juoksee täysiä merkille, niin sen itsehillintä loppuu ja se jatkaa matkaansa suoraa toisen koiran luo :D Kauhean montaa kertaa en siis viitsinyt merkin kiertoa ottaa. Mutta siinä mielessä hirveän kivaa häiriötreeniä, nimittäin ainakaan se ei enää karkaa minulta! Riia olikin ekaa kertaa ikinä ihan ohjatuissa treeneissä koko ajan irti ja hienosti pysyi rinnalla jopa liikkeiden välissä ja kenttää vaihdettaessa. Siitäkin huolimatta, että sen suosikkipoikaystävä oli samoissa treeneissä!


Keppejä Riia tarjosi tokotunnillakin. Tämä kuva kuitenkin maanantailta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti