perjantai 19. tammikuuta 2018

Kilpailevien ryhmä

Meillä alkoi eilen uusi jakso agilitytreeneissä ja aloitimmekin Riian kanssa ihan uudessa ryhmässä uuden valmentajan kanssa. Meidän ryhmämme taso on tällä hetkellä mölli3-KISAAVAT. Jotenkin eilen vasta löi tajuntaan, että me Riian kanssa todella ollaan jo kisaava koirakko. Meillä oli heti ekoissa treeneissä kunnon tekemisen meininki: teimme melko mutkikasta rataa kisanomaisesti. Radalta löytyi niin kepit, A, muuri, rengas, pituus ja paljon takaakiertoa sekä kontakti-putki -erottelua. Meillä meni Riian kanssa radat tosi hyvin, mutta molemmilla kierroksilla pakka pääsi hajoamaan kepeillä, kun Riialla oli niin paljon vauhtia niille tullessaan. Ekalla kerralla sekosi rytmissä puolen välin jälkeen ja toisella kierroksella jätti jostain syystä viimeisen keppivälin tekemättä. Eli tällä kaudella toivottavasti runsaasti treeniä kepeille.

Meidän ryhmässä on kuusi koirakkoa joista puolet on kisaavia. Eli taso on kohdillansa. Oli mukavaa vaihtelua, kun ei ollut yhtäkään koiraa, joka hinkkaisi jotain yhtä estettä radalla, vaan kaikki etenivät hienosti radalla ja treenien tempo oli nopea. Odotan tulevalta kaudelta paljon. Uusi valmentaja vaikuttaa myös pätevältä ja muistaakseni kisaa itse ihan kolmosissa asti. Ei edellisessä valmentajassakaan vikaa ollut, mutta vaihtelu virkistää. 

Onnellisen treenaajan hymynaama.

Meidän treeniryhmä vaikuttaa muutenkin kaikin puolin tosi kivalta. Kaikki vaikuttavat niin mukavilta ja motivoituneilta. Ja parasta on, että meidän ryhmä koostuu pääasiassa mini-medikoirista, eli koirilla on jäähdyttely- ja lämmittelylenkeillä kokoistansa seuraa. Tästä tulee hyvä kausi! Ja ihanaa, kun on useampi kisaava koirakko, niin ehkä me saadaan kisareissuille toisistamme matkaseuraa!

maanantai 15. tammikuuta 2018

Hyppytekniikkaa taas

Viime viikonloppuna oltiin hyppytekniikkatunneilla viime kesältä tutun kouluttajan opeissa. Teimme ensin taipumisharjoituksen, minkä jälkeen suoraa sarjaa, jossa pyrittiin saamaan koira venymään hypyille. Riian tekniikka sai taas pelkkiä kehuja, eikä kouluttaja löytänyt meille oikein mitään kehitettävää, mikä on sinänsä totta kai hyvä asia, mutta sen takia koulutuksesta ei kuitenkaan tuntunut jäävän juuri mitään käteen. Kaikki muut koirat tekivät harjoituksiakin paljon kauemmin, koska niillä oli niissä ongelmia. Meille kouluttaja totesi aika nopeasti, että ei tätä teidän tarvitse hinkata, eikä hän tosiaan sitten antanut meille oikein minkäänlaisia ohjeistuksia jatkoon, siinä missä muut saivat mm. jumppaohjeita ja ohjeita hyppykorkeuksiin. Ainut, mitä koulutuksesta jäi käteen oli se havainto, että Riian suhteellisen neliömäinen runko tuottaa sille jonkin verran haasteita pitkille hypyille venymiseen, että niitä voidaan harjoitella, jos siltä tuntuu. Mutta pitää olla tyytyväinen siihen, että mun koira hyppää hyvin ja tasapainoisesti, osaa hyvin arvioida etäisyyksiä ja löytää oikeat kohdat sekä voiman ponnistamiseen.

Pahoittelut taas kuvan laadusta. Uusi puhelin hankinnassa.
Mulla piti olla videotkin harjoituksista, jotka olisin tähän laittanut, mutta näköjään olen onnistunut poistamaan ne puhelimestani (mitä ihmettä on tapahtunut?). Mutta ainakin taipumisharjoitus on nähtävillä Riian Instagramissa. 

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kisaradat 7.1.2018

Mä laitan tänne vielä muistoksi meidän Seinäjoen kisaradat.



Kuten arvata saattaa, niin kova kisanälkä näistä kisoista jäi. Tänään mennään hallille harjoittelemaan keppien sisäänmenoa kovemmasta vauhdista.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Ekoista kisoista eka LUVA!

Tämänpäiväiset agilitykisat menivät paremmin kuin hyvin! Kahdesta radasta toisella, sillä ensimmäisellä, saatiin HYL, mutta toisella sijoituttiin mediluokan toisiksi nollaradallamme ja saatiin LUVA. Ensimmäinen rata oli hypäri, jossa Riialla oli aivan liikaa kierroksia. Se lähti sooloilemaan radalla omiaan. Olisi pitänyt ohjata tiukemmin. Toisella radalla meni melkein kaikki putkeen. Ainoastaan kepeille se kaarsi vähän pitemmän kautta, kun kävi tarkistamassa numerokyltin. Nokka pysyi kuitenkin koko ajan menosuuntaan, eli ei tullut virhettä siitä!





Kaikin puolin onnistunut päivä. Nyt vaan uusia startteja kohti!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Kisoihin valmistautuminen (ensimmäiset agilitykisat)

Meillä on huomenna meidän ensimmäiset agilitykilpailut. On aivan selvää, että koska kisat ovat ensimmäiset, en todellakaan tiedä, miten niihin kannattaisi valmistautua. Siksi täytyy nyt ekalla kertaa mennä maalaisjärjen voimalla ja vain testata miten nämä valmistautumisrutiinit toimivat. 

Tällä viikolla me emme ole Riian kanssa treenanneet agilityä. Paitsi käytiin me tiistaina siellä hallissa, jossa kisat tullaan pitämään, tokotreenien yhteydessä testaamassa hallille juuri tulleet uudet esteet: kehyksettömän renkaan ja pehmeän muurin. Mutta varsinaisissa aksatreeneissä emme ole olleet. Se ei tosin ole ollut mitenkään tarkoituksenmukaista, sillä meillä nyt vaan sattuu olemaan treeneissä taukoviikot.


Eli tämän viikon Riia on ollut suht kevyellä liikunnalla. Kisaa edeltävänä päivänä, eli tänään ollaan varsinkin pyritty ottamaan mahdollisimman rennosti ja keräilemään paukkuja. Itse yritän henkisesti valmistautua siihen, että otan rauhallisesti ja ohjaan loppuun asti kaikki esteet. Minun täytyy pitää mielessä, että meillä on ihan hyvät mahdollisuudet puhtaaseen rataan, jos itse pysyn rauhallisena. Mutta toisaalta meillä on täydet mahdollisuudet saada myös hyllyt molemmilta radoilta, eli on pysyttävä myös nöyränä. 

Otin juuri äsken Riian kaikki mahdolliset paperit esille: mittaustodistuksen, kilpailukirjan, rokotustodistukset ja vielä rekkarinkin, vaikka en ole ihan varma tarvitaanko sitä. Niille kaivan vielä jostain muovitaskun ja laitan sitten reppuun. Viime mölleihin lähdettiin ilman rokotustodistuksia, mutta onneksi oli kotiseuran möllit, niin ei ollut niin vakavaa. Huomenna ei pidä kuitenkaan unohtaa niitä kotiin.


Aamulla meinaan lähteä hyvissä ajoin ajelemaan kohti Seinäjokea. Suunnittelin, että olisin siellä viimeistään 45 minuuttia ennen rataantutustumisaikaa paikalla, koska ensinnäkin ensikertalaisten pitää olla niin paljon ajoissa. Aamulla Riia saa todennäköisesti vain ihan vähän ruokaa. Minä luulen, ettei aamulla heti ekalla radalla starttaaminen ole meille ehkä mikään ihanteellisin tilanne, mutta näillä mennään. 45 minuutissa kerkeen hyvin käydä ilmoittamassa ja varmentamassa kisakirjan ja siihen jää vielä ihan hyvin lämppäilyaikaa. Riian kanssa startataan luokan viimeisinä, joten senkin puolesta ei ole mitään hätää saada lämpöjä päälle. Kerkeen ehkä seurata vielä radan rakennustakin. Ratojen välissä on puolisentoista tuntia aikaa, joten siinä välissä täytyy tehdä viilennykset ja lämmöt uudelleen, mutta toivottavasti siinä ehtii vähän edes seurata muita luokkia.

Huuh, nyt alkaa kyllä tosi paljon jännittämään. Pitäkää meille peukkuja! 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017 kootusti


Tammikuussa treenattiin paljon. Mulla oli aivan järjettömän paljon aikaa touhuta Riian kanssa, koska kirjoittelin vain gradua. Tehtiin joka päivä pitkiä lenkkejä ja käytiin paljon hallilla ja tapaamassa koirakavereita. Agilityn suhteen painiskelin rengasongelman ja kontakti-putkierottelun kanssa. Enää en edes muista tuollaisia ongelmia olleen! Tokoa treenattiin ja jännitettiin, oltaisiinko valmiita helmikuussa kokeeseen. 

Helmikuussa hommasin vapaaharjoitteluoikeuden läheiseen halliin ja sitä sitten hyödynnettiinkin lähes päivittäin. Helmikuussa pääsin myös tokon valmennusryhmään, joka oli keskiviikkoaamuisin. Se oli tosi tehokasta, sillä koirakoitakin oli vain kolme ja kaksi muuta kilpailivat jo avossa. Saatiin siis sieltä tosi hyviä vinkkejä. Agilityssä koin pieniä turhautumisen tunteita, kun kepit eivät vaan sujuneet, joten helmikuussa panostettiin tokoon. Helmikuun lopulla mentiin meidän ekaan tokokokeeseen ja selvittiin sieltä hengissä pistein 175/200, eli 1. palkinto. Sijoituttiin sillä alokasluokan neljänsiksi. 

Maaliskuussa osallistuin netissä koiratanssikurssille ja saatiin jonkunlainen koreografia kasaankin. Agilityssä tökki irtoaminen ja kepit edelleen. Aamutokoryhmässä oli kokeenomainen harjoitus ja Riia nappasi liikkeistä kaseja, ysejä ja kymppejä. Ja yhden nollan. Paikkamakuusta, jossa se kyllä pysyi, mutta se haukkui koko liikkeen ajan. Onneksi se ei ole tähän päivään mennessä tehnyt samaa enää!


Huhtikuussa meillä oli kahdet tokokokeet: ensimmäisistä saatiin 172 p. Muuten pelkkiä kymppejä, mutta yksi kasi, kokonaisvaikutelma 9 ja kaukothan me nollattiin. Mutta 1. palkinto silti. Toisissa kokeissa saavutettiin se kolmas 1. palkinto alo-luokasta pistein 182 ja tultiin alo-luokan toisiksi! Vatsanpohjaani edelleen kipristää, kun ajattelen sitä tunnetta, kun kaikessa rauhassa kokeen jälkeen nautiskelin kevätauringosta ja joku puolituttu tuli sanomaan: "onneksi olkoon, te tulitte toisiksi!" Olin käynyt katsomassa kyllä meidän pisteet ja tiesin siinä vaiheessa, että koulari tuli, mutta se, että oltiin alo-luokan toisia, kruunasi koko jutun. Tokosta saatu KP-ruusuke on ehdottomasti Riian ruusukkeista minulle tärkein. 

Toukokuussa Riian päälle hyökkäsi lenkillä kaksi irtokoiraa. Tai vain toinen kävi kiinni, toinen ei onneksi. Tilanteesta luojan kiitos selvittiin säikähdyksellä, mutta tapaus vaikutti Riiaan jonkin aikaa ja pelkäsin, että siitä jäisi traumat. Onneksi ei jäänyt suurempia. Tokoa treenattiin pihakentillä, agilityssä ei oltu enää missään treeniryhmässä mukana, mutta käytiin aina välillä vanhojen treenikavereiden kanssa treenailemassa. Innostus agilityyn oli nostamassa taas päätään. Menimme myös elämämme ensimmäistä kertaa möllikisoihin, joista käteen jäi kaksi hyllyä, mutta silti loistava fiilis ja toive siitä, että joskus voitaisiin startata virallisillakin radoilla.

Kesäkuussa muutettiin uudelle paikkakunnalle. Meillä oli näyttely, josta käteen jäi EH, mutta ihan kiva arvostelu. Aloitettiin tokoilu uudessa porukassa. Hommasin kotipihalle kepit ja alettiin todenteolla työstämään meidän keppiongelmaa. Pääsin agilityvalmennukseen, jossa päästiin työstämään keppejä ja erilaisia ohjauskuvioita lisää oikein pätevässä opetuksessa.


Heinäkuussa pääsin käymään aivan huippussa agilityvalmennusviikonlopussa Koiranasin Vilman opeissa. Saatiin ihan hirveästi lisää itseluottamusta sieltä lajin suhteen. Meidän oma agilityvalmennus jatkui edelleen ja lisäksi aloitin treeniryhmässä Lakkella. Heinäkuu oli siis todellinen agilitykuukausi, mutta kyllä me tokoiltiinkin viikoittain. Erityisen mahtavaa agilityn osalta oli päästä treenaamaan kunnon kokoisille kentille. Tokon suhteen koin vaihteeksi turhautumista. Avon liikkeet eivät tahtoneet sujua.

Elokuussa Riialla oli ensimmäinen kunnon juoksu. Sellainen, että se oikeasti vuosi sen verran, että sen huomasi. Elokuussa agilityssä alkoi olla pakka hyvin kasassa ja pystyttiin tekemään hyvin jo ykkösluokan tasoisia ratoja keppeineen ja keinuineen. Elokuusa käytiin myös näyttelyssä ja sieltä saavutettiin Riian toinen SA ikinä. Sertikin meni vain yhden koiran päästä ohi. Näyttelykärpänen iskikin silloin, mutta eipä se kantanut sitten loppuvuoteen asti. Näyttelyissä ei enää loppuvuonna käyty. Elokuussa aloin itse kouluttamaan agilityryhmää ja jatkettiin Riian kanssa saman kouluttajan kanssa. 

Syyskuussa käytiin toisissa möllikisoissa ja kerättiin sieltäkin parit hyllyt. Riialla paljastui olevan märkien putkien kammo, johtuen elokuisesta kaatumisesta märässä putkessa. Kävimme myös hyppytekniikkakoulutuksessa yhden viikonlopun aikana ja sieltä saatiin tosi hyvää palautetta. Riia mitattiin Sagin mittaustilaisuudessa mediksi. Toko sujui taas hyvin ja Riia kruunattiin meidän tokoporukan kympin tytöksi ja meidän viralliseksi pentujen häiriökoiraksi. 

Lokakuussa Riian kropassa kummitteli edelleen kaatuminen. Se oli melko pahasti jumissa ja hierojalla käytiin edelleen kuukauden välein. Kävimme One mind dogs-kouluttaja Elina Rönnholmin agilitykoulutuksessa ja sieltä päällimmäisenä on jäänyt mieleen rytmitys, ennakointi ja linjaukset. Olimme kolmansissa agilityn epiksissä ja saatiin viimein tulos: 5. Silti yksi hyllykin. Kokeilimme ekaa kertaa tokon avointa luokkaa ja alisuoriuduimme siellä railakkaasti: 168,5/320. Aivan järkyttävän huonoa tekemistä. 


Marraskuussa olisin halunnut startata virallisissa agilitykisoissa, mutta lisenssiasiat tulivat vastaan ja päädyin lykkäämään starttia tammikuuhun. Marraskuussa treenailtiin edelleen viikoittain agilityä ja kotona koiratanssia. Tokoa käytiin treenailemassa porukalla läheisessä sisätilassa, mutta siellä pystyy tilanpuutteen vuoksi lähinnä vain höntsäilemään. 

Joulukuussa käytiin Lagun hallissa Katja Valkin koulutuksessa ja voi vitsi! Sieltä jäi käteen vielä parempi itsetunto agilityn suhteen, sekä paljon eväitä tulevaisuutta ajatellen. Itsenäisyyspäivänä käytiin epiksissä ja Riia tuli möllimediluokan kolmanneksi. Joulukuussa me käytiin treenamassa lähinnä agilityä. Lisäksi doboiltiin kotona, hiihdettiin ja lenkkeiltiin mahtavassa talvisäässä! 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

lauantai 30. joulukuuta 2017

Palkkausautomaatti

Vihjailin armottomasti koko syksyn J:lle hartaasta toiveestani saada joululahjaksi palkkausautomaatti ja niinpä hänelle ei tainnut jäädä muuta vaihtoehtoa, kuin hankkia sellainen. Jouluaattona siis kaivoin käärepapereista juuri sen aparaatin, josta olin iskenyt kuvan mun tämän vuoden joululahjatoivepostaukseen. Kyseessä on siis Petsafen Treat and Train -palkkausautomaatti. Minä ja Riia ollaan tutustuttu laitteeseen nyt muutaman päivän ja voin sanoa, että laite vastaa täysin odotuksiani ja jopa ylittää ne.


Kun Riia sai namiautomaatin ideasta kiinni, lähdimme kotona kokeilemaan laitteen kanssa luoksetulon pysäytyksiä sekä kaukoja. Kaukoissa en muistaakseni olekaan takapalkkaa koskaan käyttänyt ja Riia saikin niihin yllättäen aivan hirveästi lisää vauhtia. Ainut miinus toistaiseksi on ollut se, että se alkoi samalla hosumaan, jotta pääsisi mahdollisimman pian automaatille. Se ei siis malta odottaa käskyjä, vaan tarjoaa kaikkea ja mahdollisimman nopeasti. Mutta ainakin vaihdot ovat nopeat. Ennakoiminenhan on helppo sammuttaa. 

Pysäytyksissäkin on vähän sama homma: vauhtia tuli melko paljon lisää, mutta Riia ei oikein malta kuunnella, minkä käskyn annan, vaan tarjoaa melko randomisti ihan vaan jotain asentoa. Se automaatille juokseminen on niin kivaa! Toinen ongelma on myös se, että pitemmällä matkalla, jos en anna käskyä suunnilleen siinä puolen välin paikkeilla, se päättää silti tehdä jotain. Eli se pysähtyy ilman käskyä, mikä on tietenkin ei-toivottua. Pitää muistaa palkata sitä ihan vaan sivulle juoksemisestakin. Laittaa vaikka etupalkkakin, niin saa juosta sitten sinne. 

Tänään käytiin hallilla kokeilemassa automaattia keppiharjoittelussa ja siinäkin se toimi paremmin kuin hyvin. Halkean innostuksesta, kun mietin, mitä kaikkea tuon laitteeen avulla pystyykään koiralle opettamaan!

Typerät viirut kuvassa johtuvat mun kännykän rikkonaisesta linssistä. 
Meidän joululahjatoivelistalta toteutui tänä vuonna toinenkin iso toive, tosin sen ostin ihan itse. Nimittäin dobo-pallon. Sillä onkin nyt jumpattu muutaman kerran ja olikin mielenkiintoista nähdä, mikä syvien lihasten rappeutuminen Riialle on tapahtunut tässä välissä, kun ei olla doboiltu yli puoleen vuoteen! Kyllä muuten pallo tärräsi ekoilla kerroilla!



Riian kokoiselle koiralle tuo pallo (koko 45) on onneksi vielä sen verran pieni, että se on helppo säilöä, eikä pistä välttämättä silmään, vaikka sitä säilöisi olohuoneen nurkassa, kuten se meillä tällä hetkellä on. Toki isommasta pallosta saisi ehkä enemmän itse irti. On tuo pallo sen verran pieni, ettei siinä oikein saa ihminen mitään tehtyä. Mutta pääasia, että koira saa harjoitusta!


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Tavoitteet vuodelle 2018

Kohta vaihtuu vuosi, joten on jo aika asettaa uudelle vuodelle uudet tavoitteet. Tälle vuodelle asettamani tavoitteet toteutuivat aika hyvin, joten toivotaan parasta ensi vuodellekin!


Agilityn suhteen ensi vuodelle toivon ennen kaikkea paljon kisoja ja kisavarmuutta. Sain ilmoitettua Riian 7.1. agilitykilpailuihin, joten siitä se lähtee. Tavoitteena olisi nousta ensi vuoden aikana ainakin kakkosiin. Tavoitteena on myös löytää hyvä rytmi kilpailujen ja treenien kanssa. Eli kuinka usein kisataan, millainen palautumisaika kisojen jälkeen, kehonhuollot, treenit jne. Olen tulevasta vuodesta erityisen innoissani agilityn osalta. Saa nähdä kerkeemmekö enää mitään muuta harrastamaankaan!

Tokon osalta yritämme saada kerättyä kasaan ainakin TK2 tai saada oikeus voittajaluokkaan. Tokon osalta meillä on paljon treenattavaa erityisesti palkkattomuuden siedossa, mutta tämän ongelman ylipääsemiseksi meillä on jo hyvät suunnitelmat. Tokon suhteen meillä on ollut nyt taukoa useamman viikon ajan treenikaverien potiessa kennelyskää, mutta kotona ollaan Riian kanssa jonkin verran höntsäilty. Vuoden vaihteen jälkeen pitää kyllä keskittyä enemmän treenaamaan tokoakin.

Näyttelyille asetan jälleen saman tavoiteen, kuin viime vuodellekin: ainakin yksi SA. Tulevana vuonna yritän myös viedä Riiaa useamman kerran näytille. Jos kävisi tuuri ja kohdalle osuisi vaikka vara-sert. 


Agility, toko ja sertin kalastelu ovat meidän päälajimme. Niiden lisäksi olisi kuitenkin kiva ensi vuoden puolella käydä kokeilemassa koiratanssia. En ole kuitenkaan varma, riittääkö meillä aika, kiinnostus ja rahat, eli kuinka intensiivisesti haluamme keskittyä noihin päälajeihimme.

Ensi vuonna myös uusi yritys kuvattavaksi menemisestä. Se on pitänyt tehdä jo pitkään, mutta olen onnistuneeesti vältellyt asiaa koko tämän vuoden. Todellinen syy välttelylle on se, että kammoksun sitä tunnetta, kun koira rauhoitetaan. Se on mielestäni aivan hirveää. Toki koiran parhaaksihan se tehdään ja olen luvannut itselleni, että Riia kuvataan, sitten kun me kisataan agilityssä. Eli NYT. 


Ennen kaikkea odotan ensi vuodelta hauskan pitoa, uusia kavereita, vanhoja kavereita, koiratapahtumia, treenaamista ja kisaamista. Pääsen agilityssä uuden valmentajan silmän alle, pääsen jatkamaan omien valmennettavieni kanssa ja tsemppaamaan heidät kisakuntoon. Oma valmentajaparini koirineen tulevat olemaan viimeistään kesällä kisavalmiita ja sitten me kierretään ympäri Suomea kisoissa. Mittelspitzyhdistys järjestää tammi-maaliskuussa spitzien tokoryhmän, jonne ollaan Riian kanssa menossa niin usein kuin mahdollista. Toivottavasti siellä tutustumme mahdollisimman moneen uuteen spitzi-ihmiseen. Ja minusta tuntuu, että vuonna 2018 meille voisi vihdoin tulla se toinen kisakoira kasvamaan. 

tiistai 26. joulukuuta 2017

Tämän vuoden tavoitteiden toteutuminen

Listasin viime vuonna tässä postauksessa tavoitteitani vuodelle 2017. Katsotaanpa taas, ennen uusien tavoitteiden laatimista, kuinka hyvin ne tuli toteutettua. 


Tokon osalta tavoitteenani oli, että korkkaan tokokokeet. Se tavoite saavutettiin ja jopa vähän ylitettiin: Riia sai vuonna 2017 nimensä eteen koulutustunnuksen TK1. Korkattiin me sitten vielä avoinkin luokka, tosin vähän huonommalla menestyksellä. Mutta siitä on hyvä jatkaa ensi vuonna!

Agilityssä asetin tavoitteeksi, että löydämme uuden seuran, jatkamme harrastusta ja pyrimme olemaan kisavalmiitakin vielä tänä vuonna. Tavoite toteutui erinomaisesti sen osalta, että olemme päässeet uuteen, ihanaan seuraan treenaamaan eikä kisatavoitekaan kauas jäänyt: jos lisenssin vaihtaminen harrastajalisenssistä kisalisenssiin, olisi ollut halvempaa, olisimme aloittaneet agilityn kisauran jo marraskuussa. Kuitenkin koin, ettei ole järkeä maksaa 20 - 30 euroa siitä, että pääsemme yksiin kisoihin - tammikuun alusta kisalisenssi olisi taas pitänyt ostaa uudestaan (n. 55 e). Mutta nyt Riia on ilmoitettu ekoihin agilitykisoihin, joten olemme virallisesti kisavalmiita!


Näyttelyiden osalta tavoitteena oli lähinnä niissä käyminen. Toki olisin toivonut, että Riialle olisi se ensimmäinen sertikin napsahtanut, mutta toisaalta, kun niissä näyttelyissä tuli viime vuonna niin vähän käytyä, niin ei ole ihmekään, ettei sitä sertiä sitten tullut. Näyttelykäyntejähän lopulta kertyi vain kaksi kappaletta. Toisesta kuitenkin hienosti SA. Siihen olen jo tosi tyytyväinen.

Tiivistin tavoitteeni lopulta näihin kolmeen kohtaan: alokasluokassa käyminen tokon osalta, kilpailu-uran aloittaminen agilityssä ja edes SA:n saaminen näyttelyistä. Kaksi kolmesta toteutui, viimeinenkin melkein. Olipa meillä hyvä vuosi! 


Paitsi postauksen loppuun olin vielä näköjään kirjoittanut noista terveystarkeista. No niissä ei valitettavasti tänä vuonna tullut käytyä. Ehkä ensi vuonna!