keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kesäkuulumiset

Päivitän nykyään kuulumisia enemmän koirien omalle insta-tilille (@riiajaveela), koska se on nopeampaa ja helpompaa. On kuitenkin mukava ylläpitää blogiakin, jos vaikka täällä muistot olisivat paremmassa tallessa. 

Kevät meni nopeasti ja vähän puoliteholla, kesä tuli ja puolitehokkuus jatkuu minusta johtuvista syistä vielä toistaiseksi. En malta kuitenkaan odottaa, että pääsee taas treenaamaan koiria kunnolla ja suunnittelemaan uutta kisakautta. Nyt olemme vähintään elokuuhun jäähyllä kaikista suunnitelmista, kisoista ja treeneistä, mikä on totta kai iso harmi.

Olemme kuitenkin kevään aikana treenanneet sen, minkä olemme pystyneet ja vähän kisanneetkin. Riiasta on virallistettu Kennelliiton lukukoira, joten yksi suurista haaveistani tuli toteen. En tiedä, tulenko Riian kanssa kuinka paljon niitä hommia tekemään, se kun ei ehkä luonteeltaan mikään ihanteellisin tuohon hommaan ole (siis vain ja ainoastaan sen välinpitämättömyyden vuoksi. Kilttihän se on kuin mikä, mutta ei ole lukijalle ehkä palkitsevin mahdollinen kuuntelija). Mutta ainakin minä pääsin käymään lukukoiraohjaajan kurssin ja oppimaan asiasta enemmän.


Veela kävi toukokuussa korkkaamassa juniori-luokan näyttelyissä erittäin positiivisin arvioin: ERI JUN1. Se käyttäytyi pitkästä näyttelypäivästä huolimatta paremmin, kuin uskalsin toivoakaan. Veelan kanssa kävimme kevään aikana aloittamassa myös rallytoko-uran, mutta vähän vähemmän maarittelevin tuloksin: 0. Veela ei ollut ollenkaan messissä radalla, joten jouduin toteamaan, ettemme todellakaan ole sitä lajia treenanneet niin paljon, että Veela olisi vielä kisakunnossa. Koitan keskittää kesän aikana energiaa lajin pariin, jos mahdollista, ja yritämme syksyllä sitten uudelleen. Kiire ei kuitenkaan rallyradoille ole, enkä aio sitä treenata, jos minulla ei ole oikeasti aikaa. Agility on meidän ykkösjuttu.



Riia kävi kuudetta kertaa avoimen luokan tokokokeessa ja sai jälleen kakkostuloksen. Riia on rauhoittunut aivan todella paljon kaikilla elämänsä osa-alueilla, eikä sillä tahdo riittää paukkuja enää kentälläkään. En tiedä, johtuuko se lämpimistä ilmoista vai mistä, mutta se on vain todella rauhallinen. Tuolla tokokokeessa meni siis muuten hyvin, mutta seuraamisessa siltä vain kerta kaikkiaan loppui virta ja se seistä nökötti keskellä kenttää, eikä ollut ollenkaan kiinnostunut seuraamaan. Lisäksi nollasimme merkinkierron, tosin mielestäni vähän epäreilusti, koska siinä jouduin käskyttämään sen takaisin merkiltä, jonne se vaihteeksi jäi paistattelemaan päivää. Ja liike meni siitä nollille. Olen aika varma, että tuosta pitäisi tulla vain pistevähennyksiä, mutta en jaksanut alkaa siitä urputtamaan. Saimmehan kuitenkin kakkosen ja kokonaisvaikutelmaksi 8:n, vaikka koira oli kuin unessa puolet kokeesta. Lisäksi voitimme avoimen luokan, joten olin lopulta todella tyytyväinen tulokseen!

Niin ja vuoden tokomitteli 2018 -kilpailussa Riia kruunattiin toiseksi <3



Riian hitailuihin on koetettu hakea apua hierojalla, joka passittikin meidät rankakäsittelyjonoon. Nyt odotamme aikaa rankakäsittelijälle. Vien sen kyllä vaikka satojen kilometrien päähän, kunhan hoitoon pääsemme. Riian hitaus (ja oma tämänhetkinen olotilani) ovat vaikuttaneet intoon treenatakin Riian kanssa. Olemme kyllä käyneet agilityn viikkotreeneissä aina, kun olemme päässeet, mutta olen itsekin ollut vähän vetämätön ja innoton niissä, joten Riia viettää nyt tällä hetkellä agilitystä ansaittua kesälomaa. Kävimme me kuitenkin kisoissa toukokuussa. Kahdelta agiradalta tuloksena  HYL. Olen kuitenkin tyytyväinen ratoihin muuten, paitsi vauhdin puolesta. Hyl tuli molemmilta radoilta kolmannesta kiellosta - Riia ei siis todellakaan ollut oma itsensä. Juoksupuomit ja kepit onnistuivat kuitenkin molemmilla radoilla hyvin, joten ehkä nämä alkavat olemaan niitä hyviä hyllyjä ennen puhtaita ratoja. Kisaradoille Riia seuraavan kerran on menossa kuitenkin näillä näkymin vasta elo-syyskuussa. Minä nimittäin "saikutan" oikeasta agilitystä (=kovasta juoksemisesta) ainakin sinne asti.



Veelan kanssa olen treenannut agilitya yhtälailla säännöllisesti, kuten Riiankin kanssa, mutta meidän omista viikkotreeneistä minulla on ollut pieni masennuskausi. Vaihdoin seuraa isompaan paikalliseen agilityseuraan vuoden vaihteesta. Uudessa seurassa treenit eivät kuitenkaan toimi ihan samalla tavalla, kuin edellisessä, pienemmässä seurassani. Täällä uudessa seurassa kaiken tasoiset koirat treenaavat samoissa ryhmissä, joten Veelallakin on viikkotreeneissä mukana esimerkiksi kolmosluokan koiria ja muutenkin kisaavia. Niinpä radat ovat AINA meille liian vaikeita ja vaikka koutsit tekevätkin parhaansa, jotta meille möllikoirakoillekin saataisiin suoritettava rata, tuntuu silti aina treenien jälkeen siltä, että olisi hauska joskus päästä harjoittelemaan vaikka ihan radan tekemistä ja etenemistä. Tuntuu, että Veelalta vauhtikin hiipuu, kun viikko toisensa jälkeen harjoitellaan 2 - 3 esteen pätkää, johon sisältyy joku vinksin vonksin heikun keikun -ohjaus, kun ei me osata vielä perusteitakaan. Siitä kuitenkin kiitosta, että olemme päässeet hienosti viikkotreeneissä viemään esimerkiksi meidän keppiprojektia eteenpäin ja saaneet siihen apua. Ja on Veelan estehakuisuus kasvanut kyllä aivan mielettömästi tämän kesän aikana. Sen pystyy jo lähettämään esteille! Ja olemme me tosiaan oppineet paljon ohjauksia, esim. vippauksen, mutta toivoisin kovasti, että pääsisimme joskus ohjatusti vaan juoksemaan lujaa ja harjoittelemaan etenemistä! 

Veela on kuitenkin lahjakas agilitykoira ja saa usein kehuja koutseilta. Olen käynyt sen kanssa myös eri vierailevien koutsien koulutuksissa ja kaikilta ollaan saatu hyviä eväitä jatkoon. Tällä viikolla on  toisiksi viimeiset viikkotreenit. Sitten kun ne loppuvat, aion keskittyä pari kuukautta esteosaamiseen ihan itsenäisesti ja tehdä lyhyitä ratoja, joilla Veela pääsee juoksemaan lujaa. Sitten syksyllä taas viikkoryhmään mukaan, mutta harkitsen vielä, kummassa seurassa. 

Veelan kepit ovat nyt siinä vaiheessa, että kuusi keppiä se tekee kahdella ohjurilla. Olemme harjoitelleet paljon erilaisia lähestymiskulmia, mutta ennen kaikkea keskittäneet paljon energiaa motivaatioon ja oikeaan mielentilaan. Eli toisinsanoen pitäneet treenit lyhyinä. Juoksareissa ollaan Veelan kanssa siinä vaiheessa, että olemme päässeet jo puomin alastulolle ja matto löytyy siinäkin hyvin. Veela on tehnyt lisäksi jo kokonaista keinua, joten esteosaaminen on sillä kyllä jo loistavalla mallilla! Kisaikään on kuitenkin aikaa vielä kolme kuukautta, eikä meillä kuitenkaan kiire ole kisauraa aloittaa heti, kun iän puolesta saa. Ehkäpä tämän vuoden puolella kuitenkin jo!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti