perjantai 27. marraskuuta 2015

HuggleHounds


Saimme Faunattaren kautta testattavaksemme HuggleHound-sarjaan kuuluvan pehmomustekalan. Mustekala saapui meille 18.11., eli sitä on nyt viikon verran kovakouraisesti riepoteltu. Riia ei missään nimessä ole mikään hellä lelujen käsittelijä, sillä se tykkää repiä, pureskella ja parturoida.

Tässäpä tämä HuggleHound-hahmo 

Sarjasta:

HuggleHounds-lelut tulevat Amerikasta ja ne on suunniteltu jokainen yksityiskohtaisesti sarjan suunnittelijoiden koirille. Leluissa käytetään Tuffut teknologiaa, joka tekee leluista erityisen kestäviä. Materiaalit ovat laadukkaita ja ne on suunniteltu turvallisiksi. Tuotteita myydään ainakin Faunatar-liikkeissä. (Lähteet: https://hugglehounds.com, http://www.verkkokauppa.faunatar.fi/index.php/koirat/lelut-ja-aktivointi/pehmolelut/hugglehounds-wee-huggle-bunny.html )


Riia sai itse avata lelun paketistaan, mikä sai sen heti alkuun innostumaan siitä. Se repi varsin nopeasti paketin auki ja riemastui koko ajan vain enemmän tajutessaan, että sisällä on jokin lelu. Riia rakastaa leluja ja niiden repimistä. Se on hyvin sinnikäs pureskelija. Paketista paljastui vihreä mustekala, jolla on vinkuvat osat jokaisen lonkeron päässä ja keskellä kehossaan.

HuggleHoud kuoriutui papereista. Muovi pois ja koiralle testaukseen! 

Riia lutkuttamassa HuggleHoundia.

"Anna nyt jo!" Riia tuumaa.
Ensimmäisenä päivänä lelua pyöriteltiin, kuljeteltiin ja pureskeltiin. 
Yritin ottaa lelusta edustuskuvan, mutta joku kävi varastamassa sen.

Ja näihän siinä lopulta kävi.
Vinkuva osa on lonkeron päässä ja solmu estää sen karkaamisen.

Lonkeron kiinnityskohta
Vaikka Riia on kova parturoimaan lelujaan, on mustekalalla tukka edelleen päässä.

Reilun viikon käytön jälkeen:

Plussaa annamme HuggleHound-lelulle ehdottomasti turvallisuudesta. Vaikka mustekalalla ei ole enää yhtä jalkaa, se on edelleen turvallinen lelu. Koska lonkerot ovat solmussa, ei vinkuva osa pääse luikahtamaan lonkeron päästä koiran nieltäväksi. Lonkerot on myös ommeltu kehoon kiinni siten, että vaikka yksi lonkeroista on irti, ei koira pääse sitä kautta käsiksi mustekalan kehon täytteisiin.

Plussaa annamme myös kestävyydestä, siitä huolimatta, että yksi lonkeroista on irti. Riialla on tapana jyystää leluja (ja remmejä, sukkia, paitoja... kaikkea) niin kauan, että se saa ne rikki. Plussaa kuitenkin mustekalalle siitä, että lonkeroita lukuunottamatta, siitä on vaikeaa saada muuta irti. Ja vaikka kaikki lonkerot olisi irti, se todennäköisesti olisi kelvollinen lelu sellaisenaankin.

Kasvonpiirteet on  kirjailtu, eikä esimerkiksi silmiä ole mahdollista saada irti.

Jonkun verran mustekalassa kuitenkin näkyy käytön merkkejä näin viikon jälkeen. Kyljestä roikkuu muutama lanka. Niistä ei kuitenkaan näytä olevan haittaa, eikä mustekala lähde purkautumaan niistä.


Hieman miinusta ainakin tämän koiran kohdalla sai nimenomaan nuo lonkerot ja se, kuinka helposti ne loppujen lopuksi irtosivat (ne ovat kiinnityskohdastaan melko ohuet). Tällaiselle nuorelle tuhoajalle ei ainakaan mikään siistein lelu, sillä Riia melko nopeasti myös silppoi lonkeron pieniksi palasiksi. Kuitenkin jälleen tässäkin kohtaa plussaa turvallisuudesta: lonkeron silppuaminen loppui siihen solmukohtaan, joka on tukeva ja paksu. Riia ei ainakaan vielä ole saanut tuhottua sitä niin, että pääsisi käsiksi siihen vinkuvaan osaan ja esimerkiksi nielaisisi sen. Tämän lelun uskaltaisin ehdottomasti jättää Riialle sen jäädessä yksin kotiin. Yksittäinen lonkerokin toimii sinällään leluna, sillä se edelleen vinkuu ja on aivan sopivan kokoinen pienelle koiralle. Tälläkin hetkellä Riia repii sitä lonkeroa sohvalla.




Kaiken kaikkiaan lelu oli Riiasta kiinnostava. Sitä pystyi hyvin kiskomaan ja se vinkui. Lisäksi materiaali oli miellyttävää. Itse pidin mustekalan ulkonäöstä ja tietenkin siitä, kuinka turvallinen se oli.

En kuitenkaan usko, että itse mustekala nousee Riian suosikkileluksi, koska se on kuitenkin kooltaan melko iso ja sinällään hankalampi riehumisleikeissä, kuin esimerkiksi tennispallo tai tavallinen pieni vinkulelu. Lonkerot sen sijaan saattavat kiinnostaa Riia pitempäänkin ja uskoisin, että nyt kun tuo yksi lonkero on irti, pääsemme seuraamaan tulevina päivinä, kuinka se vetää lonkeron kanssa hepulirallia.





sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Eka näyttely

Hei ette uskokaan! Pikku-Riia oli Jyväskylän KV-näyttelyssä rotunsa paras pentu! Tuomarina Markku Kipinä.




Riian arvostelu:

"Ryhdikäs, tasapainoisesti rakentunut reipas pentu. Hyvin kulmautunut. Hyvä runko. Hyvä pigmentti ja purenta. Pyöreät silmät, hyvät korvat. Turkki tulossa lupaavasti. Hyvä häntä. Liikkuu ryhdikkäästi vaivattomalla askeleella."


lauantai 21. marraskuuta 2015

Riian (tai siis mun) joululahjatoivelista

Tiiättekö sen tunteen, kun raha riittää koiran tarvikkeisiin vaikka minkälaisiin, mutten omiin vaatteisiin? Itse kuljen nimeltämainitsemattoman pennun pureskelemissa vaatteissa, kun taas Riialle tulee ostettua vähän sitä sun tätä koko ajan.

Oikeasti olen kyllä yrittänyt pitää itseni kurissa koirantarvikehyllyillä ja lemmikkieläinliikkeissä. Että oikeasti ostaisin vain sitä, mitä tarvitsen. Kuitenkin, jos minulla olisi rajattomasti rahaa, Riia saisi joululahjaksi ainakin

,
Vuotavan silmän aiheuttaman värjäymään puhdistamiseen. Mustista ja Mirristä 8,90 e. 

Pohjavillahara. Tämmönen on tosi hyvä, meillä on kotona tämmöinen, mutta koska se on hyvä myös porokoiran turkin vaihdon aikana, niin en ole kehdannut pölliä sitä Riialle. Joskus vielä ostan samanlaisen sillekin. Mustista ja Mirristä 9,90 e. 

Kantohäkki. Meinasin ostaa sellaisen sille Jyväskylän näyttelyyn, mutta jätin sitten ostamatta. Olishan tämmöinen varmaan kätevä matkoilla ja muutenkin, mutta täytyy nyt katsella, että kuinka näyttelyissä menee ilman häkkiä. Mustista ja Mirristä s-koko 51,90 e. 

Aktivointilelu! Nämä ovat mun intohimoni, mutta miksi ne on aina niin kalliita? Kyseinen lelu Mustista ja Mirristä 19,90 e.

Oi, että tämmöinen valjas olisi hieno ja turvallinen! Keltainen väri ja heijastimet takaisivat näkyvyyden pimeässä. Lisäksi valjas näyttää tukevalta ja mukavalta. Koko xs Mustista ja Mirristä 39,90 e.

Lisäksi itselleni, liittyen kyllä vahvasti koiriin, toivoisin 

Ihan minkä merkkiset tahansa talvilenkkarit, joissa vaan pysyisi pystyssä! Ja sellaiset, mitkä mieluusti pitäisivät vettä. Nämä mun on varmaan pakko ostaa, että saattaa koiran kanssa oikeasti kävellä tuolla loskassa, joten nyt saa antaa vinkkejä siitä, mikä olisi hyvä merkki. Katselin näitä Icebugeja muun muussa, mutta kestävätköhän nämä vettä? Minulla on kyllä myös monia muita vaihtoehtoja, vähän halvemipiakin, kuin nämä Icebugit.

Mitäs kenkiä te muut koiraihmiset käytätte talvisilla lenkeillä?


perjantai 20. marraskuuta 2015

Treeniä, treeniä

Olemme käyneet nyt kolme kertaa tokovalmennuksessa. Ryhmässämme on kaksi labradoria, kultainennoutaja, lapinkoira, sakemanni ja Riia. Ryhmä on yhdistetty alo/avo-valmennus, labukat on avoimessa ja muut harjoittelevat alokasluokan liikkeitä. Meillä on mennyt Riian kanssa ihan hyvin, mutta harjoiteltavaa vielä on melko paljon. Riia esimerkiksi on karannut minulta joka kerta, onneksi ainoastaan ekalla kertaa kävi oikeasti häiritsemässä muita. Kahdella muulla kerralla on ottanut vain nopean ilospurtin hallissa ennen kuin on tullut takaisin.


Edistytty ollaan Riian kanssa seuraamisessa ja liikkeestä maahanmenossa. Seuraamista pitäisi vaan harjoitella enemmän ja enemmän. Jos mulla ei ole nameja kädessä, niin Riia alkaa melko pian jätätttää. Eli pitäisi jaksaa ottaa lyhyitä pätkiä uudestaan ja uudestaan. 

Liikkeestä maahanmenoa ei oikeastaan ennen valmennuksen alkua oltu edes kauheasti harjoiteltu, mutta nyt se sujuu jo tosi hyvin! Vielä mun pitää tavallaan blokata Riian kulku, että pysähtyy välittömästi käskyn saatuaan, mutta blokkaan sen vain pienellä sivuttaisella askeleella koiraa kohti, minkä jälkeen jatkan matkaa. 


Paikkamakuu. Voi itkujen itku. Aikaisemmin me osattiin se. Nyt Riia nousee lähes joka kerta. Tarvittaisiin toistoja. Paikkamakuun ajattelin olevan meille tämän viikon kotiläksy. Tässä liikkeessä se juuri silloin ekalla valmennuskerralla ampaisi ylös ja lähti häiritsemään muita koiria. Ja kaikki muut pysyivät uskollisesti maassa! :D Eli hyvää häiriöharjoitusta heille, kivasti ajateltu, Riia!


Kapulaa se on pitänyt suussa lyhyitä aikoja aikaisemminkin. Nyt pitäisi se vain saada siirtymään sivulleni sitä pitämään. Voihan se tokossa siis pitää kapulaa edessänikin suussaan, mutta en ole opettanut Riialle mistään liikkeestä eteentuloa (esim. hypyssä ja luoksetulossakin tulee suoraa sivulle) ja haluaisin, että meidän tokoliikkeet olisivat sillä lailla yhtenäiset. Muutenkin tuntuu turhalta noudon takia opettaa sitä tulemaan eteen istumaan. 

Sain ohjaajaltamme hyvän vinkin vielä tuohon kapulan pitoon/noutamiseen. Hän huomautti, että sanon "irti"-käskyn liian aikaisin ja se kannattaisi sanoa vasta sitten, kun oma käsi on jo kapulassa kiinni, sillä muuten koira alkaa helposti ottamaan lähestyvän käden merkiksi päästää kapulasta irti. En ollut edes tajunnut tuota. 


Ja sitten se hyppy. Siinä olemme menneet reiluin harppauksin taaksepäin, enkä tiedä miksi. Aikaisemmilla tokokursseilla Riialla ei ollut muuta ongelmaa hypyssä kuin se, että se ennakoi ja lähti liikkeelle, ennen kuin itse ehdin käskyä antaa. Mutta sitten edellisen tokokurssin viimeisellä kerralla se keksi, että esteestä voi juosta ohi. Ja nyt se on valmennuksessa tehnyt sitä joka kerta. Aina kun mennään harjoittelemaan hyppyä, täytyy sen kanssa ottaa kolme-neljä kertaa silleen, että palautan sen vaan hiljaa takaisin, kun se juoksee ohi. Sitten ehkä viidennellä kerralla (kun olen jättänyt sen lähelle estettä siten, että sille on jo paljon vaivalloisempaa kiertää se, kuin hypätä suoraa yli) se hyppää yli.

Ehkä pitäisi vaan heti aluksi jättää se siihen esteen lähelle, ettei se esteen ohijuokseminen vahvistuisi enää yhtään. Ja siitä sitten pikkuhiljaa alkaa kasvattaa taas etäisyyttä. Onpa muuten hyvä, että reflektoin näitä treenejä täällä blogissa, tajuan itsekin tätä kautta, missä teen väärin ja missä ei vaan ole mitään järkeä :D


PS. Arvatkaas mitä! Tänään Riia näkee ensimmäistä kertaa elämässään lunta maassa! Pihalla on satanut lunta jo reilun puoli tuntia ja ajattelin lähteä Riian kanssa käymään lenkillä tunnin-parin päästä. Saa nähdä miten se reagoi!

Ja toinen asia, huomenna alkaa Jyväskylän KV! Menen sinne huomenna turistiksi ja sunnuntaina on sitten näytön paikka, IIK!

maanantai 16. marraskuuta 2015

Napakymppiviikonloppu

Viime viikonloppuna oli tarkoitus harjoitella Jyväskylän KV-näyttelyyn mätsärissä sekä lauantaina että sunnuntaina. Molemmissa meni aivan huikean hienosti, sillä Riia pääsi edustamaan BIS-kehään molempina päivinä!


Lauantain mätsäri oli Taitavien tassujen sisähallissa, missä käymme treenaamassa myös tokoa. Riian parina oli shetanninlammaskoira johon tuomari tykästyi enemmän ja Riia sai sinisen nauhan. Kuitenkin se voitti sinisten nauhan saaneiden kehän ja pääsi niin ollen BIS-kehään.


Mätsärissä meni joku neljä ja puoli tuntia, koska koiria oli aivan valtava määrä! Kuitenkin jännittävä päivä loppui BIS-kehään, joka oli hallin tekonurmikentällä. Kehä oli iso ja siellä oli kahdeksan osallistujaa. Riia osoitettiin kolmannelle sijalle, sen päihittivät beagle ja suursnautseri, jotka olivat molemmat aikuisten kehästä. Eli tosi hyvin pennulta :D Se voitti siis myös pienten pentujen punaisen nauhan saaneen whippetin.


 Palkintona oli aivan valtava pokaali, pari lelua, lippis, ruusuke, puruluita ja karkkia. Ihan hyvät palkinnot siis. Varsinkin tuo pokaali, se oli melkein Riiaa korkeampi!



Sunnuntain märsäri oli yliopiston parkkihallissa, jossa oli kylmä, pimeä ja siellä kaikui. Kyseessä oli kuitenkin hyväntekeväisyysmätsäri, joten pitihän sinnekin mennä mukaan! Ekasta kehästä Riia voitti punaisen nauhan, vaikka keskittymiskyky meinasi aluksi ollakin vähän hukassa, koska Riian parhaat koirakaverit kannustivat kehän laidalla. Se kuitenkin ryhdistäytyi, pääsi punaisen nauhan saaneiden pentujen ykköseksi ja sitä kautta taas BIS-kehään. Tulos parani edelliseltä päivältä yhdellä ja Riia palkittiin BIS kakkosena :) Palkinnot olivat aivan mahtavat, mm. koirahieronta-, tokokurssi- ja Pannukakkutalon lahjakortti, koiranruokaa, -nameja ja -leluja, shampoota koiralle ja ihmisille, tassuvoidetta, Royal Caninin retkituoli, heijastinliivi koiralle yms. Aivan mahdoton kasa kaikkea kivaa! 

Kyllä sai olla pienestä koirasta ylpeä yhden viikonlopun aikana, eikä voisi paremmalla mielellä lähteä kohti ensi viikonlopun kv-näyttelyä!


torstai 12. marraskuuta 2015

Se neljäs tyyppi

Meillähän on Riian lisäksi toinenkin lemmikki, Hipsu-hamsteri. Vaikka Hipsu ei ole samalla tavalla elämässä mukana kuin Riia, on sekin meille tärkeä lemmikki.

Esittelyssä Hipsu!

Hipsu on syyrianhasmterinaaras, viralliselta nimeltään Eedla. Hipsu on syntynyt 18.12.2014 ja tuli meille muistaakseni tammi-helmikuussa 2015. Syntyjäänkin Hipsu on ihan jyväskyläläinen. Värin nimi on creme. 


Hipsun suosikkiruokaa on porkkana ja hamsterin siemensekoitus. Se tykkää myös juustosta, mutta sitä se ei kovin usein saa. Hipsu pitää kuitenkin linjoistaan hyvää huolta, eikä se ikinä syö kovin isoja paloja tuon porkkanan kaltaisia herkkuja. 


Hipsu asui alunperin muovidunassa, mutta erään viikonloppureissumme aikana, se oli syönyt siihen reiän ja karannut. Pitkän etsinnän tuloksena neiti löytyi keittiönkaapista ja oli onnellinen päästessään takaisin kotiin. Tämän episodin jälkeen hankimme sille tämän nykyisen asumuksen: vanhan akvaarion, kooltaan 120x35x45, eli siellä on tilaa juosta!


Luonteeltaan Hipsu on hamsterimaiseen tyyliin melko laiska. Se nukkuu päivisin tietenkin, mutta ei iltaisinkaan kauheasti valvo. Oikeastaan se herää vasta silloin, ku me olemme menneet nukkumaan. Silloin alkaa Hipsun bileet. Joskus Riia murisee Hipsun pitämälle mekkalalle, se kun ei tiedä, mikä ääntä pitää.

Hipsu on erittäin kesy ja tykkää tulla käteen, mutta akvaarionsa ulkopuolelle pääsemisestä se ei nauti. Päästessään vapaaksi se jähmettyy jonnekin nurkkaan eikä uskalla liikkua. Siksi onkin hyvä, kun sillä on näin iso asumus, jossa voi turvallisesti juosta.


Hipsu heittelee mielellään vessansa kattoa, rymistää koppia lasia vasteen, kaivelee puruissa ja sukeltelee heinissä. Ajoittain sillä on myös kausia, että se juoksee juoksupyörässä. Sitä se ei kuitenkaan mitenkään kauheasti tee. Hamstereiden puuhia on niin kiva katsella :) Vaikka moni saattaa ajatella, että ne ovat tylsiä, kun ne vain nukkuvat, mutta mielestäni ne ovat hirmu söpöjä, sympaattisia ja mielenkiintoisia eläimiä. Ja niitä on niin erilaisia!

Hipsuhan on järjestyksessä toinen hamsterimme. Ennen sitä meillä oli musta Kamu. Kamu oli myös seurallinen hamsteri, mutta se rakasti olla irti huoneistossamme, tykkäsi olla sylissä, tykkäsi silityksestä ja tunsi oman nimensä ja tuli aina katsomaan, kun sitä huusi. Hipsu on vähän ujompi ja vetäytyneempi kuin Kamu. Jos Kamu ja sen elämä kiinnostaa, kannattaa katsoa vanhempia postauksiani, jossa Kamukin joissain esiintyy!

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Ruokakriisi



Kasvattajan luona Riia söi Nutron penturuokaa ja raakaruokaa. Me saimme mukaamme Nutrosäkin ja Musti ja Mirrin sponsoroiman Pure Natural-penturuokasäkin. Riia söi sitten meillä aluksi Nutroa ja koko ajan enenevissä määrin siinä joukossa myös Pure Naturalia ja joskus raakaruokaa. Ruoka lakkasi maistumasta jossain vaiheessa, kun se oli pelkkää Pure Naturalia, joten vahdoimme Canaganiin. Ja kyllä, tiedän, että koiraa ei saa opettaa nirsoksi, enkä tietenkään opettanutkaan. Niin kauan, kuin meillä Pure Naturalia oli, niin se oli se ruoka, mitä Riian piti syödä. Mutta ei se mielestäni oli kivaa, että kupissa saattaa olla ruoka vaikka kuinka kauan, ilman, että kasvava pentu syö sitä. Lisäksi toivoin, että ruoka olisi houkuttelevaa senkin vuoksi, että laitoimme kuivaruokaa aktivointilelujen sisään jättäessämme sen yksin kotiin. Eihän sitä ne lelut kiinnosta, jos siellä on pahaa ruokaa.


Canagan todellakin maistui! Ensin Free Chickeniä, sitten vaihdettiin Scottish Salmoniin. Lopulta kyllästyimme siihen, kuinka pahalta tuo koira haisi! Se piereskeli kaiken iltaa ja haisi todella pahalta. Menin jälleen Mustiin ja Mirriin kyselemään, mitä tehdä. 

Kauppias epäili, että peruna aiheuttaa Riialle ilmavaivoja ja ehdotti Canaganin sijasta Pure Naturalin Grain Free Salmonia, jossa on perunan sijaan bataattia. Piereskely loppui, mutta nirsous palasi. Joskus Riia saattoi käydä vilkaisemassa kuppia, mutta tuli sitten pois keittiöstä. Nostin kupin ylös, mutta sama juttu seuraavalla kerralla. Joskus ruoka maistui paremmin sellaisenaan, toisinaan sekoitimme raakaruokaa suosiolla joukkoon (Mustista ja Mirristä saatavaa Maukas-sarjaa), siis sen jälkeen, kun sille oli ruoka maistunut ihan sellaisenaankin, ei ikinä "siksi että se vaan söisi." Aktivointilelut eivät taaskaan kiinnostaneet, jos niissä oli Pure Naturalia.


Viime maanantaina kävimme taas Mustissa ja Mirrissä ja vaihdettiin saman sarjan Grain Free Lamb:iin. Tänään oli viimeinen päivä, kun Riia sai Salmonia. Se oli juuri syömässä, kun olin siirtämässä Lamb-versiota pussista säilytysastiaan. Pussista tippui papana lattialle ja Riia kääntyi katsomaan. Se huomasi pudonneen nappulan, ryntäsi paikalle ja nappasi sen suuhunsa. Mutta sitten sylkäisi sen pois. No niin... Eli meillä on nyt sitten kaksi kiloa vieläkin pahemmanmakuista ruokaa. Tuo sylkeminen oli nimittäin uutta.


Nyt en tiedä mitä tekisin! Palaisinko tämän säkin jälkeen Canaganiin, joka maistui niin hyvin ja ongelmattomasti, mutta sai Riian piereskelemään? Pure Naturalia en enää osta, mutta mikä olisi sitten vielä uusi vaihtoehto? Onko tämmöinen ruualla zumbailu kauhean järkevää? Muuten siirtyisin kokonaan raakaruualle, mutta se on mielestäni liian vaivalloista, koska pakkauskoot ovat isoja, koira on pieni, matkustelemme paljon ja sitä on hankala ottaa mukaan eikä raakaruokaa voi tunkea aktivointipalloon.

Eli siis olisiko mitään vinkkejä? Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? Mitä ehdottaisitte? Onko joku ruoka, jota erityisesti suosittelisitte?

perjantai 6. marraskuuta 2015

Pepin muisto


Facebook halusi muistuttaa minua tästä kuvasta, jonka olen kuulemma lisäänyt Facebookkiin vuosi sitten. Itse kuva on kuitenkin luultavasti ja muistaakseni vähän vanhempi.

Kuvassa on kääpiösnautserini Peppi, joka lopetettin viime kesäkuussa vatsassa olleen, jo pitkälle edenneen kasvaimen vuoksi. Peppi oli iältään silloin vähän yli 11,5 vuotta. En ole ehtinyt käsitellä Pepin kuolemaa juuri millään lailla, koska se oli juuri sitä aikaa, kun olimme vasta ottaneet Riian ja pentu vei paljon energiaa. Minusta oli kuitenkin ihanaa, että Peppi ehti nähdä Riian, jotenkin minusta tuntuu, että sen näkeminen antoi sille "luvan" lähteä pois. Peppi tiesi, että pärjään ilman sitä.

Suhteeni Pepin kanssa oli erittäin läheinen. Peppi tuli meille 2003, perheeseen toiseksi koiraksi. Se otti minut omakseen. Harrastin sen kanssa tokoa ja agilityä monta vuotta, siihen asti, kun syksyllä 2011 muutin pois kotoa. Peppi oli kanssani kaikkialla, aina minne meninkin. Sukulaisten luona, kavereiden luona, koiraleireillä... Se rakasti minua niin paljon, ihan niinkuin minäkin sitä.

Muutin opiskelemaan Alkiolle Korpilahdelle. Paikkaan, jossa tehdään avoimen yliopiston opintoja. Tarkoitukseni oli viedä Peppikin sinne, mutta elämä Alkiolla oli loppujen lopuksi todella rankkaa: asuin varmaan parinsadan muun ihmisen kanssa samassa pihapiirissä. Nuoret ihmiset sekoilivat, juhlivat, rakastuivat ja tietenkin myös opiskelivat (paljon!). Minusta ei tuntunut siltä, että olisi ollut oikein ottaa Peppi sen kaiken keskelle.

Muutimme Jyväskylään J:n kanssa 2012. Yritin ottaa Pepin meille, mutta se oli ehkä traumatisoitunut muutostani pois tai sitten, kun se oli jo vanha, niin uusi paikka stressasi sitä. Se alkoi kärsiä eroahdistuksesta, pelkäsi rappukäytävän ääniä, stressasi hihnalenkeistä keskustassa... Loppuviimein jouduin toteamaan, että sen paikka ei ole täällä. Vein sen takaisin kotiin.

Jonkin aikaa meni, että Peppi käyttäytyi minua kohtaan todella kylmästi. Kun kävin kotona, se ei tullut tervehtimään minua heti, vaan minun täytyi mennä sen luokse. Kuitenkin se vaihe meni ohi, ehkä kuukaudessa, ehkä vuodessa, en muista tarkkaan. Mutta minusta tuntui hyvältä, kun se ekaa kertaa tuli minua vastaan taas tullessani kotiin. Se oli taas iloinen ja sain Jyväskylässä huokaista helpotuksesta. Ei minusta tuntunut enää niin pahalta.

Peppi oli koko elämänsä todella terve, iloinen ja maailman ihanin koira. Se oli ollut sillä viikolla jo muutaman päivän vaisu ja syönyt huonommin kuin tavallisesti. Riia oli tullut meille edellisenä viikonloppuna ja lähdimme käymään kotona. Peppi oli iloinen, kun tulin. Se oli juuri sellainen, kuin aina ennenkin. Maanantaina sain kuitenkin puhelun - Peppi ei enää syö. Olemme menossa eläinlääkääkäriin heti huomenaamuna. Eläinlääkäri oli ollut kuulemma puhelimessa toiveikas, mutta tutkittuaan koiran tarkemmin, hän oli todennut sillä niin suuren kasvaimen vatsassa, ettei mitään ole enää tehtävissä. Peppi lopetettiin sinä aamuna ja veljeni kaivoi sille haudan samaan paikkaan, minne sen hyvä ystävä Nonna on haudattu.

En hyvästellyt sitä ikinä lopullisesti, mutta jotenkin uskon, että se hyvästeli minut. Kun näin sen viimeisen kerran se oli niin iloinen. Lähtiessäni pois se jäi katsomaan perääni. Minä en tiennyt, että se olisi viimeinen kerta, kun näkisin sen, mutta uskon, että se tiesi. Se oli mahdottoman viisas koira, joka ymmärsi puhetta.

Minä kuitenkin toivon, että se ymmärsi myös sen, etten jättänyt sitä tahallani, kun muutin pois. En uskonut, etten enää ikinä asuisi sen kanssa. Se varmaan odotti minua joka päivä takaisin ja kuulemma se tiesi, milloin olin tulossa. Toivoikohan se aina, että jäisin tällä kertaa? Jouduin kuitenkin aina lähtemään, enkä osannut selittää miksi.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Tuunatut korvat ja muuta jännittävää

Korvat jälkeen
korvat ennen
Korvat ennen

        
korvat jälkeen


Viikonloppuna olimme tosiaan Helsingissä ja käytiin samalla tapaamassa Riian kasvattajaa. Hän siisti Riian korvat ja tassut näyttelykuntoon. Mitteleillä leikataan korvista tuommoiset kolmionmalliset, kohtalaisen teräväkärkiset ja tassujen taas täytyy muistuttaa kissantassuja. Miltä näyttää?

Tassut ennen



Tassut jälkeen
Toinen asia, mistä haluan kertoa on se, että huomenna meillä alkaa tokovalmennus! Yritän saada J:n mukaan sinne kuvailemaan, eiköhän se ainakin joku kerta pääse :)
Nyt kun alkaa valmennus, niin pystyn kirjoittelemaan vähän paremmin noita treenikuulumisia - itekseni oon vähän laiska treenaamaan, varsinkin kun tässä nykyisessä talossa ei ole edes mitään pihaa, jossa voisi treenata, eli täytyy lähteä jonnekin kauas kentälle :(
Onneksi muutto vähän syrjemmäs häämöttää!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Liebster Award

Kasperi haastoi mut Liebster Award-haasteeseen. Kiitti Kasperi siitä :)

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien mainostaminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan blogaajalta blogaajalle." 

Säännöt: 

1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.


Kysymykset:

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?

Tykkään kirjoittaa ja olen pitkään ajatellut, että blogin pitäminen voisi olla hauskaa, minulla ei vain ole ollut mitään, mistä kirjoittaa. Riian myötä sain blogilleni teeman.

2. Minne haluaisit matkustaa tulevaisuudessa
Uudestaan Floridaan, koska minulla jäi näkemättä  Sea World ja Universal Studiousin toinen puoli, jossa on Harry Potterin Tylypahka!! Haluaisin kyllä kanssa käydä uusissa eurooppalaisissa kaupungeissa, joissa en ole vielä käynyt.

3. Mitä arvostat muiden blogeissa?
Oikeakielisyyttä, rehellisyyttä, monipuolisuutta, kuvia ja postauksien asiallisuutta.
 
4. Minkä asian haluaisit olevan elämässäsi toisin?
Haluaisin, että olisin jo valmistunut ammattiin.
 
5. Kuvaile sisustustyyliäsi
Sisustustyylini on yksinkertainen, pelkistetty ja selkeä. Tämänhetkinen kotini ei vain ole sitä, koska ei ole rahaa sisustaa, vaan kaikki huonekalut on ilmaisia/kirpparikamaa.
 
6. Mitä kodinkonetta ilman et voi elää?
Pyykinpesukonetta. 
 
7. Mitä odotat/pelkäät tulevaisuudessa?
Odotan sitä, että pääsen työelämään ja sitä, että Riialla on tarpeeksi ikää tokokisoihin/agilityyn/näyttelyihin. 
 
8. Paras kirppislöytösi?
Tykkään ostaa farkkuja kirpparilta, koska ne ovat valmiiksi venyneet, eikä niiden venyminen yllätä myöhemmin. 
 
9. Mikä sinusta tulee isona?
Luokanopettaja, erityisopettaja ja erityisluokanopettaja
 
10. Montako lemmikkiä olet omistanut?
Kaksi kania, neljä koiraa ja kaksi hamsteria.
 
11. Millaisen eläinhuoneen haluaisit?
Eläinhuone, eli siis huone eläimiä varten? Varmaankin sellaisen, missä olisi koirille trimmauspöytä ja paljon tarvikkeita siististi järjestyksessä. Lisäksi jonain päivänä haluaisin vielä kaneja, niin ne voisi kanssa asua siellä jossain isossa aitauksessa, jossa niillä olisi ihan luksusoltavat :)
Haastan mukaan seuraavat bloggaajat:
Tähän väliin haluan sanoa kiitokset kivoista blogeista edellä mainituille Faunatar-bloggaajille :) Näihin olen toistaiseksi tutustunut kaikista eniten (muita kuitenkaan unohtamatta!)


Kysymykset:
1. Mikä on jännittävin kokemuksesi, mitä olet kokenut eläinten kanssa?
2. Kaikkien aikojen ensimmäinen lemmikkisi?
3. Kerro suosikkiblogisi
4. Lempiharrastuksesi?
5. Mikä on erikoisinta, mitä sinulle on sanottu?
6. Mikä on koulutaustasi?
7. Oletko koskaan muuttanut?
8. Onko sinulla jokin unelmien lemmikkieläin?
9. Millainen kotisi on?
10. Suurin haaveesi?
11. Mitä teet ja missä olet viiden vuoden päästä?