lauantai 11. maaliskuuta 2017

Crufts

Tänä viikonloppuna on saanut taas fiilistellä Cruftsia suorien live-lähetysten kautta. Oon katsonut molempina iltoina showt loppuun asti. Eilen olikin jännät paikat, kun suomalainen mitteli taisteli itsensä rotunsa parhaaksi ja niin ollen pääsi illan ryhmäkehään, josta lähetettiin Youtubeen livekuvaa. Hienosti koira esiintyi, muttei valitettavasti sijoittunut ryhmässä. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä suomalainen koira kehässä ja vieläpä mitteli! Toissapäivänä itseasiassa oli myös suomalainen koira kehässä, dandiedinmontinterrieri, joka sijoittui terrieriryhmässä kolmanneksi. Eilen ja toissapäivänä ruudulla näkyi myös Suomen vuoden näyttelykoira, jenkkicockeri, Eukanuba World Challengessa. Koira pääsi torstaina kilpailussa jatkoon, mutta valitettavasti sen tie perjantaina päättyi siihen, kun tuomari oli koiran kasvattaja. Huonoa tuuria! Saa nähdä onko tänään suomalaisia koiria kehissä! Ainakin agilityn puolella vilahti maksikoirissa kisaamassa suomalainen parivaljakko, joka tuli kaiken kaikkiaan kolmanneksi!


En olekaan täällä blogissa tainnut tarkemmin asiasta kirjoitella, mutta olin itsekin Cruftsissa kaksi vuotta sitten. Se on kyllä yksi hienoimpia kokemuksia, mitä olen kokenut. Tunnelma Cruftsissa oli jotenkin niin arvokas, mutta samalla lämmin ja yhteisöllinen. Kaikki olivat tulleet paikalle koirien takia. Showt olivat tietenkin ihan vertaansa vailla, vaikka kyllä Helsingin Messukeskuksen näyttelyissäkin hienot oheistapahtumat on. Mutta Cruftsissa olisin jaksanut istua ison areenan katsomossa vaikka päiviä! Rotukojuilla oli myynnissä vaikka mitä rotutuotteita, melkein jokaisesta rodusta oli myös edustajia paikalla rapsuteltavana ja koiratuotteita oli myynnissä joka lähtöön. Hirveästi harmittaa vaan, kun ei sillon vielä ollut Riiaa, niin ei tullut ostettua mitään mittelijuttuja tietenkään! Tuntui, että koko Englanti oli jonkinlaisessa Crufts-huumassa, sillä kaikissa lehdissä kirjoiteltiin tapahtumasta ja Cruftsista oli mainoksia kaikkialla. Se oli tosi hieno kokemus ja suosittelen lämpimästi kaikille koirien ystäville, mutta varsinkin näyttelyfaneille. Vaikka rotukehäthän siellä on ihan samanlaisia kuin täälläkin. Kuka tykkää katsoa ja kuka ei! :D

Tämä oli ainut kuva, jonka Cruftsin reissulta tähän hätään löysin. 
Cruftsin lisäksi olen ulkomailla koiranäyttelyssä käynyt myös Ranskan maailmannäyttelyssä vuonna 2011. Sekin oli erittäin hieno kokemus ja päällimmäisenä siitä on jäänyt mieleen sotakoiranäytös sekä paimennusnäytös ihan oikeilla lampailla. Se oli jotenkin niin Ranskaa! Jatkossakin kyllä aion ehdottomasti mennä käymään muissa maissa näyttelyissä turistina, toivoisin seuraavaksi ehkä pääseväni Ruotsin vuoden päänäyttelyyn, joka niin ikään järjestetään vuosittain joulun alla, kuten meillä täällä Suomessakin. Ulkomailla pääsee näkemään vähän toisenlaista koirakulttuuria ja muiden maiden koiria ja ihmisiä. Hauskaa on huomata varsinkin se, kuinka erinäköisiltä rodut muissa maissa näyttävät tai miltä vaikka suomalaiset rodut muualla näyttävät. Suomenpystykorvat olivat ainakin tosi pieniä Britanniassa! Ja joissakin muissa maissa suosittuja ovat ihan toiset rodut kuin täällä meillä, luonnollisestkin!  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti