Koiran puettamisesta

Nyt on Suomessa kovat pakkaset taas puhuttaneet viimeisen parin viikon aikana. Itse tykkään kovasti tällaisesta oikeasta talvesta, mutta kaikille se ei välttämättä ole yhtä mieluisa. Monta kertaa näkee pihalla koiria, jotka selvästi kärsivät pakkasista. Joillekin on yritetty pistää vaatetta päälle, mutta toisinaan näkee ilman takkia sellaisia lyhytkarvaisia yksilöitä, joiden kuvittelisi olevan aivan jäässä.

Itse olen vähän sitä mieltä, että koiran pitäisi olla sellainen, että se pärjää Suomen ilmastossa. Yksi kriteeri meidän rotuvalinnassa olikin se, että koiraa ei tarvitsisi vaatettaa talvellakaan. On vähän surkeaa ajatella esimerkiksi juoksemaan luotuja vinttikoiria, jotka joutuvat talvella joko pakkautumaan hurjan vaatekerroksen alle pärjätäkseen edes hetken aikaa ulkona tai sitten tyytymään lyhyisiin pissatuslenkkeihin. Mutta ehkä ne sitten nauttivat kesästä tuplasti enemmän...

En kuitenkaan tuomitse ketään, tykkäänhän minä itsekin esimerkiksi niistä vinttareista valtavasti. 

Lyhytkarvaisia koiriakin saa omistaa Suomessa, mutta täytyisi muistaa tarjota niille ulkoilua ja asianmukaista aktivointia myös talvella. Joko sitten vaatteitten avulla, tai sitten voi hakeutua talvikaudella vaikka halliin juoksuttamaan koiraa. Sisällä koiran kanssa pystyy tekemään temppuja ja aktivoimaan henkistä puolta, mutta kyllä koiran tulee saada liikuntaakin vastapainoksi. Koiria ei vain ole tarkoitettu makaamaan neljää kuukautta sohvan pohjalla. Ulkona voi remuta, kunhan vaatteet ovat sellaiset, etteivät ne rajoita liikkumista ja koira niihin asianmukaisesti totutetaan. Ja muistetaan suojata myös korvat ja muut herkät alueet.

Koira ei pysty itse päättämään sitä missä se asuu, joten meidän omistajien on pidettävä huoli siitä, ettei ystävä jäädy. Suomessa on tosi kylmä välillä, mutta parhaimmillaan kylmä sää ja paksu kerros lunta innostuttavat sekä koirat että ihmiset liikkumaan ja riehumaan vähän tavallista enemmän. Mikä voisi olla inspiroivampaa, kuin koskematon hanki järven jäällä? Minusta se on parasta.

Riialla on paksu, kaksinkertainen karva. Mittelit näyttävät siltä, että ne tarkenevat, enkä myöskään usko, että Riia juuri palelee näilläkään pakkasilla. Mutta tassujaan se välillä pysähtyy nuolemaan. En tiedä, jääkö sillä lunta tai jäätä varpaiden väliin ja yrittääkö se putsata niitä, vai jäätyykö sen varpaat. Olen alkanut ajatella, että tarvitsisikohan se kuitenkin itselleen tossut? Toisaalta mietin, että karaistuukohan se tässä ajan myötä? Jos se on vain tottumattomuutta? Lenkkeilemme aika paljon järven jäällä tai pelloilla siten, että Riia saa olla irti ja se juoksee välillä umpihangessakin, eikä vaikuta olevan muuten kylmissään. Tahtoisin, että se pärjäisi ilman vaatteita, juuri siten, kuin koiran kuuluukin. Mittelspitz on saksalainen pihojen vahtikoirarotu. Itse tykkään aina ajatella koiran rodun alkuperää ja antaa sille sen mukaiset elinolot ja -oikeudet. Mutta en yhtään tiedä, kuinka kylmä Saksassa on talvisin. Tuskin niin kylmä kuin Suomessa, mutta ei se varmaan automaattisesti tarkoita sitä, etteikö mittelit Suomen pakkasilla pärjäisi? Onhan turkki kuitenkin pitkä ja paksu...

Täytyy varmaan tarkkailla tuota Riian tarkenemista ja miettiä, pitäisikö sille hankkia ne tossut. Toisaalta, en usko, että tätä järjetöntä, yli 25 asteen pakkasta riittää enää kauhean kauaa aikaa, joten luultavasti mennään tämä talvi ilman. Katsotaan sitten vieläkö ensi talvena paleltaa.

Nauttikaahan kaikki talvesta, mutta muistakaa, että tarkkailette sitä omaa karvaturria, tarvitseeko se takkia, lakkia tai tossuja. Kylmä on, mutta koitetaan tarjeta!