Veelalle tulee tänään ikää täyteen 12 viikkoa. Se on siis ihan pikkupentu vielä, mutta mielestäni koiran koulutus pitää aloittaa heti, kun pentu tulee taloon. Treenit, joita Veelan kanssa teen, eivät kuitenkaan tietenkään ole fyysisesti millään lailla rankkoja. Opettelemme sellaisia asioita, jotka pennun fysiikalle ovat mahdollisia ja hyvin lyhyitä pätkiä kerrallaan.
Näyttelyt:
Veela hoksasi tosi hienosti ja nopeasti asennossa seisomisen. Muistan, kuinka Riian kanssa se oli melkoista palkkaamisen oikea-aikaisuuden kanssa tappelemista, kun pentu halusi tarjota koko ajan vain istumista. Veela hoksasi nopeasti sen, että myös ihan vaan seisominen tuottaa sille palkan. Nyt se malttaa seistä jo melko pitkiäkin aikoja namia odottaen.
Toko/rally-toko:
Mielestäni tärkein taito pennulle on vahva perusasento. Veela osaa hienosti tulla sivulle jo ilman käsiapuakin ja erilaisista kulmista. Istuminen ja maahanmeno onnistuu sanallisesta käskystä. Lisäksi olemme alkaneet jumppailemaan asennonvaihdoksia kaukoja varten. Nekin sujuvat jo mahtavasti, varsinkin ylösnouseminen. Maahanmeno välillä vielä tassutellen, mitä koitan yrittää olla vahvistamatta. Lisäksi olemme alkaneet harjoittella sivulta eteen istumista. On mahtavaa, kun Veela on ihmisiä kohtaan paljon vähemmän paineistuva kuin Riia. Veela suorastaan hakeutuu melkein varpaiden päälle istumaan, kun Riian kanssa joutui tekemään valtavasti työtä, että sen sai edes vaaditun 30 sentin päähän tulemaan. Sen henkilökohtainen tila on siinä puolen metrin paikkeilla ja asento on heti vino tai katse ahdistunut, jos se joutuu olemaan lähempänä suoraan edessä. Veelan kanssa toki joskus voi olla ongelma se, että se ei esim. jalkaterien päälle astumista varo yhtään, mutta tällä hetkellä olen iloinen siitä, että se hakeutuu lähelle oma-aloitteisesti.
Paikka on toinen todella tärkeä asia, jota olemme alkaneet Veelan kanssa treenailemaan. Se pysyy suht varmasti jo useita sekunteja istumassa parinkin metrin välimatkalla, mutta tässä on totta kai rutkasti töitä. Häiriössä emme ole harjoitelleet paikallaoloa vielä ollenkaan.
Seuraamista olen aloittanut tosi hissukseen, koska en ole vieläkään ihan varma, miten sitä haluan alkaa treenaamaan; imuttamalla vai naksulla. Saa kertoa, jos lukijoilla on näkemyksiä, mikä tapa on paras ja kätevin!
Agility:
Pentuahan ei tietenkään saa hypyttää eikä kiipeilyttää korkeilla esteillä vielä pitkään aikaan. Pujottelutreenikin kannattaa aloittaa vasta noin vuoden iässä, kun pennulla on varmasti varpaiden heikoimmatkin luut tarpeeksi kehittyneet, mutta agilityyn valmistavia harjoituksia pennun kanssa voi totta kai tehdä. Veelan kanssa olemme harjoitelleet paikallaolon/odottamisen lisäksi namialustalle juoksemista sekä takaakiertoa. Myös totta kai leikkiminen on tärkeä osa tulevan agilitykoiran pentuaikaista koulutusta. Koen kuitenkin, että parhaiten pystyn valmistamaan pentua agilityyn rakentamalla sille hyvän pohjan minun kanssa tekemiselle ja tottelevaisuudelle. Niiden avulla pääsee jo hyvään alkuun.
Olen yrittänyt myös aina tilaisuuden tullen totuttaa Veelaa uusiin alustoihin, eikä sillä näytä olevan minkäänlaista ongelmaa alustojen suhteen. Se on keikkunut (matalan, mutta epävakaan) lautakasan päällä, seissyt laudan päällä, juossut metsässä ja pitkässä heinikossa ja kävelly itse eläinlääkärin odotustilaan suurien, kolisevien ovien auetessa ja mennessä perästä kiinni. Lisäksi se on tehnyt jo tosi hyvää harjoittelua itsenäisesti pussia varten kaivautumalla erilaisten peittojen sisälle ja sieltä pois. Uusia asioita kohtaan pentu onkin tosi rohkea, vaikka ihmisiä ja muita koiria kohtaan onkin hieman varovainen.
Perus käytöstapoja harjoittelemme myös ihan yhtä lailla ja ahkerasti: kynsien leikkuu oli aluksi järkyttävää kiljumista, mutta tänään sain leikattua kaikki kynnet ilman, että pentu huusi ollenkaan ja koitti rimpuillakin vain pari kertaa. Ruuan odottaminen sujuu jo hyvin, Veela ei vaan millään meinaa tajuta vapautussanaa "nyt saa." Se vaan istuu ja odottaa ja yleensä se hoksaa alkaa syömään vasta, kun kuppia pikkuisen tönäisee sitä kohti. Kummallinen pentu! Kaikelle haukkumista koitamme kitkeä pois (kyllä Riia olikin helppo tässä suhteessa...) ja huonekaluja vasten hyppimisen kiellämme järjestelmällisesti.
Veela on tosi nopea oppimaan. Uskon, että siitä tulee vielä oikein ihana harrastuskaveri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti