Toiset agilitykisat ovat nyt sitten takana ja tuloksena kaikilta kolmelta radalta hyllyt. Radat oli tosi vaikeita ja melkeinpä (kokeneempien mukaan) kakkosluokan tasoa. Mutta siinä mielessä hyvä fiilis, etteivät meidän hyllyt johtuneet liian vaikeista radoista, vaan oikeastaan kaikki kaatuivat keppeihin. Se taas sikäli harmittaa vähintään yhtä paljon, kuin olisi harmittanut, jos radat olisivat kaatuneet niiden vaikeustasoon. Ärsyttää ja harmittaa, kun keppejä on jahkattu ja jahkattu. Niiden kanssa on tapeltu ja taisteltu, mutta vieläkään ei vaan suju. En ymmärrä, miksei se voi tehdä niitä kunnolla, kun se osaa kyllä jos haluaa.
A-radalla saatiin kyllä hylky jo ennen keppejä, kun minä jonkun aivopierun ansiosta jätin yhden hypyn suorittamatta. Mutta kepeillä sössittiin lisää, joten se yhden esteen unohdus ei niin kauheasti haittaa. Riialla oli myös jarrut aivan kateissa ja se tykitti kontakteiltakin niin kovaa vauhtia, että koko radan olin itse vähän myöhässä. Lisäksi meinasin kaatua kahdesti.
B radalla kaikki muu meni tosi hienosti paitsi ne hitsin kepit...
Ja hyppyrata oli ehkä suorituksena meiltä kaikista onnistunein. Pussi oli tosin vähän hankala, koska sitä ei olla juuri ollenkaan harjoiteltu ja sieltä tulikin yksi vitonen. Toinen vitonen tuli kepeiltä ja näiden mokailujen takia yliaikahylky.
Hyvää näissä radoissa oli kuitenkin se, että Riia teki tosi hyvin hommia. Se ei lipsunut tekemään omiaan muuta kuin vasta viimeisellä radalla vaikeissa kohdissa eli pussissa ja kepeillä. Muuten se paineli oikeen hienosti sinne minne pitikin. Varsinkin B-radalla meidän kontaktit onnistuivat tosi hyvin ja molemmilla agiradoilla keinut sujuivat tosi hienosti. Muutenkin jäi itselle sellainen fiilis, että meidän eteneminen oli ehkä kaikin puolin muuten tosi sujuvaa, paitsi noiden pirun keppien osalta. Niihin olen tosi pettynyt. Olisivat nyt edes yhdellä radalla onnistuneet. Tuli vähän sellainen olo, että hittojako minä kisaan koiran kanssa, joka ei edes keppejä osaa.
Loppuun vielä meidän A ja C (hyppy) -radat.
A-radalla saatiin kyllä hylky jo ennen keppejä, kun minä jonkun aivopierun ansiosta jätin yhden hypyn suorittamatta. Mutta kepeillä sössittiin lisää, joten se yhden esteen unohdus ei niin kauheasti haittaa. Riialla oli myös jarrut aivan kateissa ja se tykitti kontakteiltakin niin kovaa vauhtia, että koko radan olin itse vähän myöhässä. Lisäksi meinasin kaatua kahdesti.
B radalla kaikki muu meni tosi hienosti paitsi ne hitsin kepit...
Ja hyppyrata oli ehkä suorituksena meiltä kaikista onnistunein. Pussi oli tosin vähän hankala, koska sitä ei olla juuri ollenkaan harjoiteltu ja sieltä tulikin yksi vitonen. Toinen vitonen tuli kepeiltä ja näiden mokailujen takia yliaikahylky.
Hyvää näissä radoissa oli kuitenkin se, että Riia teki tosi hyvin hommia. Se ei lipsunut tekemään omiaan muuta kuin vasta viimeisellä radalla vaikeissa kohdissa eli pussissa ja kepeillä. Muuten se paineli oikeen hienosti sinne minne pitikin. Varsinkin B-radalla meidän kontaktit onnistuivat tosi hyvin ja molemmilla agiradoilla keinut sujuivat tosi hienosti. Muutenkin jäi itselle sellainen fiilis, että meidän eteneminen oli ehkä kaikin puolin muuten tosi sujuvaa, paitsi noiden pirun keppien osalta. Niihin olen tosi pettynyt. Olisivat nyt edes yhdellä radalla onnistuneet. Tuli vähän sellainen olo, että hittojako minä kisaan koiran kanssa, joka ei edes keppejä osaa.
Loppuun vielä meidän A ja C (hyppy) -radat.
Älä heitä kirvestä kaivoon! Tiedän kyllä kokemuksesta, että keppeihin tai muutoin ehkä odottamattomaan virheeseen kosahtaminen harmittaa, mutta muista...te olette vasta aloittaneet kisauran 1.luokassa. Se on luokka aloitteleville kisaajille, koirat on vielä ihan kisauransa alkuvaiheessa ja odottamattomia virheitä voi sattua. Koirat saattaa pälyillä mm.tuomaria ja ratahenkilöitä, toisten koirien haukkuminen voi vaikuttaa ja ylipäätään se, että koiralla ei vain ole vielä rutiinia kisaamiseen. Sitä tulee, mitä enemmän kisaa. Usko pois! :) Hyvin te vedätte!
VastaaPoistaKiitos suuresti tsempeistä! En ole oikeasti tietenkään luovuttamassa. Sen verran hauskaa hommaa tämä on. Ärsyttävää vaan palata taas siihen tilanteeseen, että me ei osata keppejä. Millä ihmeellä niistä saisi varmat? Olisi huikeaa, jos koiraan voisi luottaa niin, että sen voisi antaa itsenäisesti suorittaa kepit kun itse painelisi jo eteenpäin. No. Ei auta kuin nöyrtyä ja todeta että taistelu keppien kanssa ei ole vieläkään ohi.
Poista