tiistai 6. helmikuuta 2018

Agikisat vol. 2

Tulevana lauantaina meillä on edessämme uramme toiset agilitykisat. Tällä kertaa olisi luvassa kahden sijaan kolme starttia. Odotukset ovat totta kai korkealla, viime kisojen menestyksen vuoksi. Yritän kuitenkin tehdä parhaani, jotta nöyrtyisin ja tulisin alas pilvilinnoista, vaikka onhan se nyt selvää, että helposti tuntuu siltä, että nämä kisat menevät huonosti, jos sitä LUVAa ei tipu. Ekoista kisoista se kun tuli vähän yllättäen ja odottamatta. Pitää silti yrittää ajatella, että menemme pääasiassa pitämään hauskaa. Ei se ole niin väliä, tuleeko sitä LUVAa vai ei. Lupaan itselleni olla tyytyväinen ratoihin, jos

- Riia pääsee keppeihin sisälle kovasta vauhdista sujuvasti
- jos kepit sujuvat takkuilematta alusta loppuun edes yhdellä radalla
- jos se ei tee ihan joka radalla omia kunniakierroksiansa
- jos kontaktit sujuvat
- jos se menee pussiin (olettaen, että pussi on radalla)
- jos se suorittaa keinun hyvin useammin kuin kerran siitä huolimatta, että LAGUn keinu on kamala.

LUVA tulee jos on tullakseen!


Meillähän siis tosiaan on se yksi LUVA nyt plakkarissa ja luokkanousuun niitä tarvitaan kolme. Teoriassahan meillä on mahdollisuus ensi lauantaina puuttuvat LUVAt tienata. Niitä kuitenkin saa kerätä kaiken kaikkiaan kahdeksan, ennen kuin luokkaa on pakko vaihtaa. Olenkin pohtinut, mitä asian suhteen teen. 

Toisaaltahan useampi kerta ykkösluokassa ei varmastikaan tulisi pahitteeksi. Ensinnäkin sen takia, että Riialla tulee jossain vaiheessa vauhti vastaan, eikä se enää napsi niitä nollia mitenkään helposti. Sitä en tiedä, tuleeko se jo kakkosluokassa, vai vasta kolmosessa, mutta jossakin vaiheessa se tulee. Pitempään ykkösluokassa kisaaminen ei senkään vuoksi olisi pahitteeksi, että kun itsellänikään ei sitä kisakokemusta niin kauheasti ole, niin ykkösluokassa olisi helpointa etsiskellä niitä omia kisarutiineja ja kehittää radanlukutaitoa. 

Mutta sitten taas toisaalta, ykkösluokan radat ovat niin kovin helppoja ja yksinkertaisia (puhun tässä nyt tällä suurella yhden kisan kokemuksellani :D), että miksi sinne jäisi sen pidemmäksi aikaa niitä hakkaamaan, kun voi olla, että me joudutaan tahkoamaan kakkosluokassa monta sataa starttia, ennen kuin nollat kolmosiin on kasassa. Ja kehittyisiköhän se radanlukutaito kuitenkin nopeammin niillä kakkosluokan radoilla, kun siellä on vähän muutakin, kuin suoraa pätkää ja takaakiertoja?

Kyllä se varmaan niin on, että me heti kolmannesta LUVAsta noustaan kakkosiin. Mutta nyt ajatukset pois LUVISTA ja keskitytään ensi lauantaina pitämään vain hauskaa. Katsotaan kuinka pitkälle se vie tällä kertaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti