HuggleHounds

Saimme Faunattaren kautta testattavaksemme HuggleHound-sarjaan kuuluvan pehmomustekalan. Mustekala saapui meille 18.11., eli sitä on nyt viikon verran kovakouraisesti riepoteltu. Riia ei missään nimessä ole mikään hellä lelujen käsittelijä, sillä se tykkää repiä, pureskella ja parturoida.

Tässäpä tämä HuggleHound-hahmo 

Sarjasta:

HuggleHounds-lelut tulevat Amerikasta ja ne on suunniteltu jokainen yksityiskohtaisesti sarjan suunnittelijoiden koirille. Leluissa käytetään Tuffut teknologiaa, joka tekee leluista erityisen kestäviä. Materiaalit ovat laadukkaita ja ne on suunniteltu turvallisiksi. Tuotteita myydään ainakin Faunatar-liikkeissä. (Lähteet: https://hugglehounds.com, http://www.verkkokauppa.faunatar.fi/index.php/koirat/lelut-ja-aktivointi/pehmolelut/hugglehounds-wee-huggle-bunny.html )

Riia sai itse avata lelun paketistaan, mikä sai sen heti alkuun innostumaan siitä. Se repi varsin nopeasti paketin auki ja riemastui koko ajan vain enemmän tajutessaan, että sisällä on jokin lelu. Riia rakastaa leluja ja niiden repimistä. Se on hyvin sinnikäs pureskelija. Paketista paljastui vihreä mustekala, jolla on vinkuvat osat jokaisen lonkeron päässä ja keskellä kehossaan.

HuggleHoud kuoriutui papereista. Muovi pois ja koiralle testaukseen! 

Riia lutkuttamassa HuggleHoundia.

"Anna nyt jo!" Riia tuumaa.

Ensimmäisenä päivänä lelua pyöriteltiin, kuljeteltiin ja pureskeltiin. 

Yritin ottaa lelusta edustuskuvan, mutta joku kävi varastamassa sen.

Ja näihän siinä lopulta kävi.

Vinkuva osa on lonkeron päässä ja solmu estää sen karkaamisen.

Lonkeron kiinnityskohta

Vaikka Riia on kova parturoimaan lelujaan, on mustekalalla tukka edelleen päässä.

Reilun viikon käytön jälkeen:

Plussaa annamme HuggleHound-lelulle ehdottomasti turvallisuudesta. Vaikka mustekalalla ei ole enää yhtä jalkaa, se on edelleen turvallinen lelu. Koska lonkerot ovat solmussa, ei vinkuva osa pääse luikahtamaan lonkeron päästä koiran nieltäväksi. Lonkerot on myös ommeltu kehoon kiinni siten, että vaikka yksi lonkeroista on irti, ei koira pääse sitä kautta käsiksi mustekalan kehon täytteisiin.

Plussaa annamme myös kestävyydestä, siitä huolimatta, että yksi lonkeroista on irti. Riialla on tapana jyystää leluja (ja remmejä, sukkia, paitoja... kaikkea) niin kauan, että se saa ne rikki. Plussaa kuitenkin mustekalalle siitä, että lonkeroita lukuunottamatta, siitä on vaikeaa saada muuta irti. Ja vaikka kaikki lonkerot olisi irti, se todennäköisesti olisi kelvollinen lelu sellaisenaankin.

Kasvonpiirteet on  kirjailtu, eikä esimerkiksi silmiä ole mahdollista saada irti.

Jonkun verran mustekalassa kuitenkin näkyy käytön merkkejä näin viikon jälkeen. Kyljestä roikkuu muutama lanka. Niistä ei kuitenkaan näytä olevan haittaa, eikä mustekala lähde purkautumaan niistä.

Hieman miinusta ainakin tämän koiran kohdalla sai nimenomaan nuo lonkerot ja se, kuinka helposti ne loppujen lopuksi irtosivat (ne ovat kiinnityskohdastaan melko ohuet). Tällaiselle nuorelle tuhoajalle ei ainakaan mikään siistein lelu, sillä Riia melko nopeasti myös silppoi lonkeron pieniksi palasiksi. Kuitenkin jälleen tässäkin kohtaa plussaa turvallisuudesta: lonkeron silppuaminen loppui siihen solmukohtaan, joka on tukeva ja paksu. Riia ei ainakaan vielä ole saanut tuhottua sitä niin, että pääsisi käsiksi siihen vinkuvaan osaan ja esimerkiksi nielaisisi sen. Tämän lelun uskaltaisin ehdottomasti jättää Riialle sen jäädessä yksin kotiin. Yksittäinen lonkerokin toimii sinällään leluna, sillä se edelleen vinkuu ja on aivan sopivan kokoinen pienelle koiralle. Tälläkin hetkellä Riia repii sitä lonkeroa sohvalla.

Kaiken kaikkiaan lelu oli Riiasta kiinnostava. Sitä pystyi hyvin kiskomaan ja se vinkui. Lisäksi materiaali oli miellyttävää. Itse pidin mustekalan ulkonäöstä ja tietenkin siitä, kuinka turvallinen se oli.

En kuitenkaan usko, että itse mustekala nousee Riian suosikkileluksi, koska se on kuitenkin kooltaan melko iso ja sinällään hankalampi riehumisleikeissä, kuin esimerkiksi tennispallo tai tavallinen pieni vinkulelu. Lonkerot sen sijaan saattavat kiinnostaa Riia pitempäänkin ja uskoisin, että nyt kun tuo yksi lonkero on irti, pääsemme seuraamaan tulevina päivinä, kuinka se vetää lonkeron kanssa hepulirallia.