Täällä päin Suomea ei valitettavasti juurikaan ole tarjolla alkeiskursseja tokosta tai jos onkin, niin ne ovat heti täynnä tai niin kaukana, ettei minulla riitä rahkeet lähteä sinne asti. Olen priorisoinut tälle talvelle agilitytreenit isosti tokotreenien edelle, mutta haaveenani silti ehdottomasti on harrastaa Veelan kanssa myös tokoa. Osallistuinkin sen kanssa Sporttirakin Pennusta kisakoiraksi -valmennukseen netissä ja saimme sieltä paljon hyviä vinkkejä ja uusia ajatuksia koiran eteenpäin viemiseksi.
Kurssin kantavia teemoja olivat tarjoaminen, kontakti ja luopuminen. Niiden varjolla treenattiin myös seuraamista ja noutamista. Veelalle olen saanut rakennettua aika kivan seuraamisen käytöksen poimisen kautta, mikä tarkoittaa sitä, että haetaan koiralta oikea käytös, palkataan se ja vahvistetaan sitä. Tällä lailla opettamalla seuraaminen on oikeastaan tullut vähän niinkuin itsestään. Sen lisäksi totta kai pitää erikseen treenata perusasentoon tulemista ja siinä pysymistä sekä käännöksiä. Käännöksiä ollaan harjoiteltu takapäänkäyttöharjoitusten kautta ja niissä Veela onkin jo oikein taitava.
Seuraamisen lisäksi toinen tärkeä pohjaliike tokossa on noutaminen. Veela tykkää hirveästi tehdä hommia kapulalla, mutta pito ei vielä onnistu. Noutamista pohjustettin pentukurssilla kahden lelun leikillä sekä tekemällä vauhtinoutoja ja erityisesti noiden vauhtinoutojen kannalla minä olen. Siinä kapula heitetään ja päästetään pentu menemään perään. Kun pentu nappaa kapulan suuhunsa, juostaan itse toiseen suuntaan. Ainakin Riialle rakentui tällä tavalla oikein mahtava noutoliike ja noutaminen onkin sen ykkösjuttu.
Sporttirakin kurssin kautta innostuin taas vähän lisää koiran kouluttamisesta. On tämä niin hauska laji. Ja kuinka helppoa koiran koulutus onkaan, kun vaan osaa ajatella, mitä tekee, milloin tekee ja miksi tekee. On aivan mahtavaa, kun saa koiransa toimimaan. Ja vielä, kun koira on innokas ja tekee mielellään töitä ihmiselle, niin mikäs sen parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti