Mikä avoimessa mättää?

Me ollaan nyt käyty kolme kertaa kokeilemassa avointa luokkaa. Tokan kerran jälkeen jo innostuin voittajaluokasta ja aloin miettiä, miten niitä liikkeitä lähdettäisiin treenaamaan ja parantamaan. Täytyy kuitenkin nyt näin kolmannen kerran jälkeen kääntää katse takaisin tämänhetkiseen tekemiseen ja todeta, että meillä on vielä avoluokassakin paljon tekemistä.

Suurimpana ongelmana meillä taitaa tällä hetkellä olla haistelu. Riia tykkää hirveästi käyttää nenäänsä ja nenä menee kyllä kokeessakin maahan aina kun mahdollista. Erityisesti silloin, kun käännän selkäni koiralle. Varsinkin seuraamisessa se on ongelma ja totta kai muissakin liikkeissä siitä jo avoluokassa sakotetaan rajustikin. Täytyy olla siis tarkkana siitä, ettei palkkaa suorituksista, joissa nenä käy maassa. Voisin ottaa käyttööni vaikka taas vanhan säännön, että kentällä ei olla, jos nenä käy maassa. 

Esimerkki Riian ruudusta.

Yksi ongelmamme on selvästi myös tietynlainen rutiininomaisuus. Se tulee esille ennakoimisena, mutta myös siinä, että Riialla ei ole enää niin kivaa. Täytyy järjestää enemmän treenejä, jossa tapahtuu erilaisia asioita. Rikkoa kaavoja ja lisätä häiriötä, jotta koira joutuu oikeasti ajattelemaan, mitä sen pitää tehdä. Tämä erityisesti merkinkiertoon. Merkinkierto meidän pitää muutenkin varmaan nyt palastella. Vahvistaa kaikkia kolmea osioita erikseen, eli lähtöä, kiertoa ja palaamista. 

Ruudussa koira voisi ajautua keskemmällekin. Eilenhän se meni ihan etunauhan reunaan, mutta veti etutassunsa sykkyrään siten, että oli kyllä ruudussa. Siinä vaiheessa tuomariakin vähän nauratti. Keskemmälle ajatumista pitää vahvistaa ehkäpä takapalkalla. Vai olisiko tähän jollakin jotain vinkkejä? 

Kaukoihin taas pitää saada enemmän varmuutta ja etäisyyttä. En tiedä, miksi ne treeneissä toimivat, mutta sitten kokeessa eivät. Tosi ärsyttävää. Eilen tosiaan mokattiin eka siirtymä ja Riia nousi toisella käskyllä tosi epävarmasti ylös. Alasmenot olivat kyllä hienoja. Tähän auttaa varmaan vaan välimatkan lisääminen hiljalleen ja jokaisesta siirtymästä erikseen palkkaaminen. Ja tietenkin se, ettei päästä koiraa ennakoimaan. 

Merkiltä palaaminen on yleensä epävarmaa

Pitkiä seuraamisia meidän pitää harjoitella. Erityisesti pitkiä suoria. Mutta kuitenkin harjoitella ihan hissukseen, ehkä naksulla, jotta motivaatio pysyy yllä. Harjoiteltiin tänään lenkin ohessa pitkiä pätkiä ja ne meni kyllä tosi hyvin. Ehkä seuraamiseenkin pitää keksiä vain lisää jotain muuttuvia tekijöitä ja vähän lisätä itse vauhtia, niin ehkä se siitä. 

Seuraava koe on näillä näkymin toukokuussa, joten näillä eväillä kohti uusia koitoksia!