Riiassa on monia hyviä puolia, jotka ehdottomasti haluaisin kakkoskoiraltanikin löytyvän. Riia on vilkas, se touhuaa ja touhottaa, joskus niinkin paljon, että kärsivällisyyttä koetellaan. Ja se on mielestäni vain hyvä asia. Riia on miellyttämisenhaluinen ja innokas treenaaja, oikein hyvä harrastuskoira siis. Riia on myös nöyrä - painokas "Riia" tai viimeistään "Riia-perkele" auttaa huonoon käytökseen, pihapiiristä katoamiseen tai treenirepun luvattomaan kaivamiseen. Toisaalta Riia tietää myös mitä pään pyöräytys tarkoittaa ja jo se riittää lopettamaan paikkamakuussa haistelun tai vahtipuhinan. Kuitenkin Riian pehmeys ja nöyryys johtaa myös auttamatta siihen piirteeseen, joka on sen yksi huonoimmista puolista ja mitä taas en mieluusti seuraavalle koiralle siirtäisi. Riia on erittäin herkkä ja vaikkei sitä koskaan ole esimerkiksi fyysisesti kuritettu, matelee se liian monta kirosanaa peräkkäin kuullessaan korvat luimussa paikalta pois, pelkää ja varoo mahdollisesti kaatuvia asioita ja tulee kevythäkistä ulos kuin hakattu. Varsinkin tuo viimeinen on jopa vähän nolo juttu, enkä tiedä miksi se tekee niin. Metallihäkistä se tulee luvan saatuaan ihan reippaasti ulos, mutta kangashäkistä matelee korvat luimussa ulos. Vaikka viihtyy häkissä ja sinne menee mielellään. Ehkä se ei oikein tiedä, saako sieltä tulla ulos vai ei. En tiedä.
Toinenkin piirre siinä on, minkä mielelläni vaihtaisin pois ja mikä on suurin syy, miksi epäilen esimerkiksi Riialla pentujen teettämistä. Se on pidättyväistäkin pidättyväisempi - joskus. Se ei pelkää ihmisiä, jos ne ovat tuttuja tai jos ne eivät välitä siitä. Mutta auta armias, jos joku ventovieras, varsinkaan mies, haluaa koskea siihen. Tai varsinkaan kyselee Riialta lupaa siihen. Riia katsoo muualle, ahdistuu, häntä menee koipien väliin ja mieluusti se lähtee pois. Eikä varmaan nuuhkaise. Sitä silminnähden ällöttää ja inhottaa. Mutta jos ihminen on puoliksikaan tuttu tai ei osoita kiinnostusta Riiaa kohtaan, niin sitä vasten voi vaikka hyppiä. Voisiko joku selittää tämän käytöksen minulle?
Hermorakenteensa puolesta Riia muuten on loistokoira: me ollaan pariinkin kertaan vahingossa päädytty tilanteeseen, jossa on ammuttu raketteja jossain lähellä, kun olemme olleet ulkona (molemmat kerrat rakettienammunta-aikojen ulkopuolisia aikoja, en vie koiraa tahallani tilanteeseen, jossa tiedän ammuttavan raketteja) eikä se ole juuri korvaansa lotkauttanut. Ukkostakaan se ei pelkää, eikä ampumista. Pimeällä sitten kyllä taas se pöhisee vähän kaikelle ihmeelliselle - tänäänkin lenkillä tuulessa heiluvalle kukka-ambelille.
Ihan mielenkiinnosta olisi kiva viedä Riia luonnetestiin tai luonnekuvaukseen. Olisikin kiva kuulla kokemuksia. Kumpaan kannattaa viedä tällainen pehmeä koira?
Taitaa toisen koiran hankkiminen olla jo kovastikin mielessä? ;)
VastaaPoistaOn se kyllä enemmän ja enemmän koko ajan. Harmi vaan, kun tietää, mitä haluaa, niin ei ihan mikä vaan kelpaakaan :D
PoistaMoikka! Vastaan tuohon pidättäytyväisyyteen. Olen huomannut oman koiran kohdalla samaa. Meille kotiin saa tulla kuka vaan, suurin osa vieraistakin on ok. Kuitenkin joissain ihmisissä on jotain mistä mun tyyppi ei pidä. Vaikka olisi miten ystävällinen, mutta olen huomannut kun ihmiset kumartuvat, ja työntävät kättä eteen niin tyttö hermostuu suunnattomasti. Lyöty tuota ei ole, joten siitä se ei johdu. Saattaa olla mies tai nainen, kokenut tai kokematon koirien kanssa. Juurikin näin että jos joku kyselee vähänkään, tarjoaa kättä haistelemiseen niin koira hämmentyy ja alkaa pelätä.
VastaaPoistaYksi päivä oli juuri näin kun nainen tuli kysymään että saako silittää. Siinä vähän sitten kehui nätiksi ja koira alkoi pelätä. Nojasi eteenpäin ja tarjosi kättä haisteltavaksi. Koira ei tykännyt ja alkoi haukkua ja silminnähden hermostui. Sitten nainen alkoi jutella mulle eikä kiinnittänyt huomiota koiraan eikä sanonut sille mitään.
Sitten koira rentoutui ja nainen aloitti taas että voikun olet nätti lepertelyn ja samantien hermostui.
Nimenomaan se luvan kysyminen hermostuttaa. Tuntuu että tutut ihmiset vain syöksyy suoraan rapsuttamaan, eivätkä epäile että koira säikähtäisi koska tuntevat minut ja tietävät koiran. Heti kun joku kyselee niin hermostuu.
Ehkä tämä jäi itseltä pois sillon pentuaikoina, kun en edes tajunnut että näin voi käydä. Pitäisi siis sosiaalistaa siihen että ihminen tervehtii nätisti.
Toisaalta tälle samaiselle naiselle sanoin ettei tämä käyttäytyminen haittaa. Enemmän se haittaisi että koirani haluaa tervehtiä kaikkia ja poukkoilisi ympäri maita vain rapsutusten perässä. Kun tiedän että koirani on täysin kiltti, mutta välillä vain hämmentynyt niin minun mielestä se on ok. Se ei ole minkäänlaista arkuutta, se vain selkeästi ei tiedä mitä siltä halutaan.
En sanoisi että se olisi mikään este pentujen teettämiseen. Enemmän se olisi itselle pieni herätys että näinkin tyhmät asiat on joskus koiralle hankalia, mutta tämä ei tarkoita että koira olisi vihainen vieraita kohtaan.
Kyllä mäkin tykkään pidättyväisyydestä ja siitä, ettei koira oo liehakoimassa jokaista vastaantulijaa. Ja mitteli on vahtikoira, jonka kuuluukin olla epäluuloinen vieraita kohtaan. Olen kuitenkin kuullut sata kertaa lausahduksen "pidättyväisyys sekoitetaan usein arkuuteen" ja arkaa koiraa usein juuri puolustellaan sillä, että se on vain pidättyväinen ja sillä lailla oikeutetaan aran koiran käyttö jalostuksessa. Minun tekisi mieli kuitenkin sanoa myös, ettei Riia ole arka. Kyllähän se ihmisiä sietää niin kauan, kun ne eivät halua koskea siihen. Ja keneltä tahansa se hakee kyllä ruokaa, jos ruuasta on kyse ja meille jos tulee ihmisiä, ketä vain, niin ei se niitäkään pelkää eikä edes yhtään karsasta. Vie vaan heti leluja näytille.
PoistaJotkut tilanteet, esim. tokokokeen luoksepäästävyys, on semmoisia tilanteissa, joiden jälkeen vain totean, että koirani on aivan liian arka. Rasittavaa, kun se kyykistelee ja koittaa paeta, jos tuomari siihen yrittää koskea. Varsinkin viime kerralla, kun tuomari oli mies.
Arkaa koiraa voidaan puolustella näin, mutta esimerkiksi se että koirani osasi rentoutua tilanteessa jossa oli jotain negatiivista niin se tarkoittaa että koirani ei ole arka. Se on selkeästi pidättäytymistä.
PoistaRaja on aika häilyvä, mutta parhaiten tosiaan kokisin sen niin että koira pystyy palaamaan normaaliin tilaansa hyvinkin nopeasti.
Arka koira ei pysty samanlaiseen toimintaan, vaan jäätyy ja haluaa pois tilanteesta.
Sekin että oma koirani haisteli vierasta ihmistä on osoitus epävarmuudesta, mutta ei arkuudesta, tässä tilanteessa koira pystyi voittamaan pelokkaan tilansa ja antaa uteliaisuuden viedä. Koen että kun koira voittaa pelkonsa uteliaisuudella, niin se ei ole arka.
Toki en tiedä sinun koirastasi mitään, mutta toivottavasti tästä syntyi hyviä ajatuksia.
Vau, kiitos! Herätti kyllä kovastikin ajatuksia. Riiahan palautuu esimerkiksi tuomarin pakkohipelöinnistä sillä sekunnilla, kun sen kanssa astuu syrjempään. Sama homma näyttelyissä- se väistää tuomaria pöydällä, jopa niin, että on kerran sieltä pudonnutkin, mutta kun päästään näyttämään liikkeitä, se esiintyy taas ihan normaalisti ja reippaasti. Eikä haittaa tuomarin lähestyminen, kunhan ei ala puoleen kumartelemaan sen kummemmin. Vau, onkohan todella niin, että koirani onkin vain pidättyväinen?
Poista