Riian kotiutuminen

Me ollaan asuttu täällä uudessa kodissa nyt jo pari viikkoa. Ennen tätä koimme Riian kanssa yhden muuton aikoinaan Jyväskylän sisällä. Tuolloin Riialla ilmeni muuton jälkeen eroahdistusta, vahtihaukkumista ja hermostuneisuutta, ennen kuin se sitten lopulta kotiutui uuteen asuntoon. Tällä kertaa Riia on kotiutunut yllättävän nopeasti. Kotiutumista on toki aivan varmasti helpottanut se, että paikka on Riialle jo entuudestaan tuttu: kyseessähän on lapsuudenkotini, jossa ollaan vierailtu paljon, kun äiti tässä vielä asui. Riia on myös etukäteen ollut jonkin verran talossa yksinään, joten yksinolonkaan suhteen ei ole tiettävästi kummepia ongelmia ollut. Tosin mistäpä me ongelmista tiedettäisiin, kun ei meillä ole seinänaapureita kertomassa!

Jonkun verran uusi äänimaailma on kuitenkin herättänyt Riiassa vahtivietin hyvin ärsyttävällä tavalla. Meidän talossamme esimerkiksi peltikatto pamahtelee ja saunan kolahdukset ja kohahdukset kaikuvat hassusti makkariimme. Näille äänille Riia ainakin toistaiseksi vielä pöhisee. Lisäksi ovemme on käynyt tässä kahden viikon aikana melko tiheään tahtiin ja me itse tai joku sukulainen vain kävelee sisälle (ei siis soita ovikelloa), joten Riia yllättyy sen verran, että tulijaa pitää tervehtiä huutokonsertolla varmuuden vuoksi. 

Hiuksia saadaan repiä vielä myös pihalla, enkä usko, että se siitä miksikään muuttuu: Riia haukkuu hyvin satunnaiset ohikulkijat, pihaan ajajat, pihalla käyvät vierailijat jne. Eli siis kaiken mahdollisen. Mutta sehän on toisaalta sen työtä ja osittain rotuvalintakysymys, joten minkäs teet.

Riia vahtivuorossa.

Riia saa juosta täällä lähes koko ajan irti. Se nauttii kuljeskelusta pihalla, heinän syömisestä ja lintujen perässä juoksemisesta. Se pelaa itseksensä jalkapallolla tai J:n kanssa kopittelee frisbeellä. Se käy joka päivä uimassa, myllää peruna- tai heinäpellolla ja nauttii isoäitini tarjoamista herkuista. Päivisin, jos se on sisällä, se istuu usein olohuoneen ikkunan ääressä vahtimassa takapihalla ruokaa etsiviä räkättejä ja harakoita. Iltaisin meidän tarvitsee enää vain päästää se ulos tekemään tarpeensa omatoimisesti ja se tulee sen jälkeen heti takaisin: se tietää jo, että huomenna on uusi päivä maalla, eikä vapaana juokseminen loppunut vielä tähän. 

Yksi onnellinen maalaiskoira.